Kesä talossa

Kesä vie meidät ulos talosta pihalle, talliin, kasvimaalle ja milloin mihinkin niin usein, että talosta melkein vieraantuu. Lämpimänä päivänä, kun on koko päivän ulkona ja käy vain pikaisesti laittamassa sisällä jotain syötävää, talo tuoksuu vieraalle, näyttää jotenkin erilaiselle. Samalla lailla jos on ollut pitkään reissussa ja tulee kun kotiin, sen näkee uusin silmin. Kun helteet tulevat, kokemus on opettanyt että talon ovet ja ikkunat pidetään kiinni. Ihan jo kärpästen vuoksi, mutta myös lämpötilan. Helteellä hirsitalon viileys on tervetullutta. Yläkerrassa viileästä ei voi puhua, mutta alhaalla talo pysyy aika viileänä koko kesän kun ei päiväsaikaan tuulettele.  

Olen aloittanut paljain jaloin kävelyn. Jos hevosia ei olisi, pitäisin Marttilassa kenkiä kesällä vieläkin vähemmän. Tallin betonilattia, hevoset ja paljaat varpaat eivät vain ole sopiva yhtälö. Se on kuulemma ihan lajikin, paljasjalkajuoksu, joka tekee hyvää jalkapohjille ja sitä kautta koko kropalle. Minulle se tosin on vain jo lapsena opittu tapa, että kesällä ei kenkiä tarvitse. Mutta siihen jää koukkuun ja minusta tuntuu että minun jalkani ainakin tarvitsevat sitä. Se tuntuu oikealta ja käy järkeen. Autolla ajaessa ja kaupungilla, kaupassa ja ylipäätään ihmisten ilmoilla minulla taas on aina kengät jalassa. Tuntuisi liian hipiltä läpsytellä ilman, muutenkin jo riittävän erikoisena täällä varmasti pitävät.

Tänään minulla oli toistaiseksi viimeinen kuvauspäivä Anna Perhon kyselytunnista, paneeliohjelmasta missä olen ollut mukana koko kevään. Yksi unelmatyö saavutettu ja purkitettu. Tämä viimeinen jakso tulee ulos huomenna: TV2 klo 21.00. Tuollaisen rupeaman jälkeen tulee tyhjä olo. Mitäs sitten? Vaikuttaa siltä ettei lomaa, ainakaan mitään isompaa ole ihan heti tiedossa, sillä uusia projekteja olisi taas tulossa, mutta ainakin huomenna olen kotona. Ettei nyt ihan pääse vieraantumaan..