Kesä käynnistyy

 
Kesä on nyt virallisesti täällä, koska alkaa koululaisten kesäloma. Meidän elämässä tuo ei näy vielä oikeastaan lainkaan, mutta oli meilläkin viime viikolla muskarin päättäjäisjuhla. Juhla oli jälleen takuuvarmaan viihdettä. Nokkahuilut, triangelit ja muut soittimet sekä jännittyneet niin hiljaiset lauluäänet ettei meinaa uskaltaa edes hengittää. Tykkäsin!

Lämpimän kesän tuloa on kyllä odotettu. Tykkimäelle menosta puhutaan jatkuvasti, kuten myös uimisesta. Minä en ollut lapsena mikään uimamaisteri. Nurmeksen tilan kotirannassa oli upottava, matala mutapohja ja tuhottomasti hyttysiä. Lapsuuteni uintimuistot ovat kaikki samanlaisia: Minä seison rannalla kylmissäni, läiskin hyttysiä ja odotan että muutkin tulisivat jo pois vedestä.
Opin myöhään uimaan ja nykyäänkin nautin vedessä olemisesta oikeastaan vain urheilumielessä. Silti olen päättänyt antaa lapsilleni mahdollisuuden innostua uimisesta. Uimakouluun ne taitavat olla vielä liian pieniä mutta veteen eivät. Olin muuten viime viikolla kuvauksissa joissa “heitin talviturkin” ja uin 12 asteisessa vedessä!

 

Kirjoitin edellisessä postauksessa lehmästämme Rositasta. Rosita kyllästyi eilen talviaitaukseensa ja otti loparit haluten jo vihreää syötävää. Vietin eilen aamulla yli tunnin takametsässämme tuota karannutta rouvaa etsien. Hän oli jättänyt kyllä itsestään jälkiä ja jätöksiä mutta itse lehmä oli hävinnyt jäljettömiin. Meinasin jo luopua toivosta kunnes isäni, joka oli lastenvahtina, soitti. ”Ai sä löysit sen lehmän jo?” – No en ole löytänyt, vastasin. ”No tule pois sieltä, tuossa se seisoo aitan edessä!”.

 

Kuvassa muskarijännitystä. Helga on kuvassa keskellä tummassa mekossaan.

Kommentit (2)
  1. Noi lasten esitykset on vaan niin ihania. Oletko palannut näyttelemään?

  2. Esikoisemme ollessa uimakoulussa uimaan oppi lopulta “väärä” lapsi eli uimakouluun väkisin itsensä mukaan ängennyt, iältään 2 vuotta alamitta kuopuksemme. Se kesä oli julmetun kylmä ja sateinen, eivätkä “oikeat” uimakoululaiset tarenneet mennä veteen läheskään joka päivä. Mutta kuopustamme, joka oli omasta mielestään PÄÄSSYT uimakouluun pääsykokeiden kautta, eivät pitäneet rannalla hytisemässä taivaalta satavat sammakotkaan… Uimamaikatkin olivat että no höh tämän kanssa – onko meidänkin nyt pakko tuonne hyytävään järveen mennä, mutta kun toisen motivaatio oli korkealla, niin oppi tarttui nopeasti ja tehokkaasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *