Kalle

Meidän elämästä on tullut sellaista järjestelmällistä ja oikeaa, niin kuin kaikilla muilla lapsiperheillä on. Lapset syövät iltapalansa kahdeksan jälkeen ja menevät kiltisti sen jälkeen iltapesulle ja nukkumaan. Minä ja Tuukka teemme tämän jälkeen kumpikin omia töitämme tai muuta tärkeää n. tunnin verran. Kymmenen aikaan istun jo sohvalla, teekuppi kädessä ja jaksan ihmetellä miten paljon aikaa meillä on, ehtii vaikka katsoa telkkaria!

Unikuri ja järjestys tulivat, kun Helga aloitti esikoulun. Aiemmin lasten unirytmi oli sitä luokkaa, että lapset saattoivat nukahtaa vasta yhdentoista jälkeen ja nukkua vastaavasti yli kymmeneen koska aamulla ei tarvinnut lähteä mihinkään.  Sallimme tämän myös sen takia, koska Tuukka tekee usein pitkiä päiviä töissä ja hän halusi viettää aikaa lasten kanssa illalla ennen kuin ne menivät nukkumaan. Tämä johti tietenkin siihen, että me aikuiset valvoimme vielä pidempään. Kumpikin koki, että on kiva jutella kahdestaan ja käydä päivän asioita läpi lasten nukahtamisen jälkeen. Nyt kellomme vain yksinkertaisesti kääntyi muutaman pykälän "normaaliimpaan" suuntaan. Marttilan Huvikumpu asennoituu vähitellen pikkuväen kouluvuosien alkamiseen.

Meillä on ollut lähes kahden kuukauden ajan kokeilussa Tuukalle hevonen nimeltä Kalle. Ystäväni Paula joutuu luopumaan hevosestaan ja mietimme että jospa se sopisi Tuukalle. Kun Kalle tuli pihaan, se pelkäsi oikeastaan kaikkea. Jättikokoinen, mutta hyvin herkkä hevonen järkyttyi mm. metrin korkuisesta Pette-ponista moneksi päiväksi. Tuukka oli epäluuloinen, että miten se Paula sitä niin kehui, kun hevonen on noin älyttömän säikky. Olin kuitenkin sitä mieltä että hevonen tuskin säikkyy yhtään enempää ratsastajan kanssa, joten sanoin että odotas kun pääset ratsastamaan sillä. Kun Tuukka kiipesi selkään, koko hevonen muuttui. Ratsastajan kanssa sillä oli levollinen olo. Pian Kalle kotiutui ja osoittautui ihanaksi isoksi herrasmieheksi. Kaksikko kulki minun mukanani treeneissä ja kisoissakin ja näiden kahden yhteistyö sujui superhyvin. Kallen ja Tuukan huima kehitys vakuutti meidät siitä, että Tuukka ansaitsee oman kilpahevosen. Kun päätimme että Kalle saisi jäädä, veimme sen hevosklinikalle tutkittavaksi, että onhan kaikki kunnossa ja hevonen kestää treenaamista ja esteiden hyppimistä. (Minulla oli ollut kokoajan sellainen tunne, että vaikka hevonen ei ontunut, sillä oli jotain ongelmia takajaloissa.) Eläinlääkärin tuomio oli tyly, ei tule kestämään.

Raskain mielin soitin Paulalle ja hevonen palaa kotiin. Suuret persoonat tekevät lähtemättömän vaikutuksen, pienessäkin ajassa.