Kaikki mikä näkyy…

Meidän talon vierestä kohoava mäki, Marttilan myllymäki ja sen yli satavuotiaat puut ovat nyt virallisesti meidän. Kuulostaa mahtipontiselta, vaikka kyse on arkisemmin sanottuna siitä, että aiemmat tilan vajaat neljä hehtaaria on nyt yhteensä 5 hehtaaria. Arkiseksi sen tekee se, että täälläpäin metsäkaupat tehdään havaintojeni mukaan yleisemmin kymmenien tai satojen hehtaarien nipuissa. Koetimme havitella pientä siivua metsästä  jo kerran aiemmin, kun samaista Marttilan tilaan aiemmin kuulunutta metsää oli myynnissä hehtaarikaupalla. Silloin kauppa meni meiltä sivu suun. Kaikki jotka ovat koskaan yrittäneet maaseudulla ostaa yhtään mitään maatilkkua, metsää, ryteikköä saatikka pelloista puhumattakaan, tietää että saavutetuista eduista ei ihan helpolla luovuta, minkä kyllä toisaalta ymmärrän. Olimme jo luopuneet lähes kokonaan toivosta, kunnes uudet metsänomistajat heltyivät. Meille oma pieni metsäpalsta on iso asia. Yksi tilan viehätyksestä on mielestäni aina ollut pihasta nouseva korkea kallio, jonka suojassa talo on. Tontin rajat loppuivat aiemmin heti keskelle kallion nousua, aitan taakse. Mutta nyt minun ja lasten ykkösretkipaikka on meidän. (Tai no, vielä pankin mutta laina ainakin on meidän nimissämme…)

Kävimme Hilman, Tuhkimon (vanha venäläinen nukke), ja koirien kanssa keräämässä puolukanvarpuja joulukoristeita varten, vastaostetusta omasta maasta. Tuhkimoa kuulemma pelotti aika paljon, kun ”kallio on niin jyvkkä ja ison kiven näköinen”, mutta Hilma tsemppasi nukkea hienosti. Tyttö oli tohkeissaan, juoksenteli puulta toiselle ja hihkui. Minäkin olin ainakin yhtä innoissani, vaikken ihan samaan tapaan hihkunut ja juoksennellut, olenhan tylsä aikuinen.

Kallio on minulle ja Tuukalle tärkeä paikka ja sen hankkiminen omiin nimiin on yksi toteutunut unelma. Nyt on virallinen suunnitteluvaihe. Rakennetaanko kalliolle jotkut hauskat pienet portaat, jotta sinne pääsisi nopeammin haaveilemaan ja ihailemaan maisemia? Aita ainakin pitää purkaa ja siirtää vähän kauemmas. Ensi kesänä lasten leikit laajenee puutarhasta ihan oikeiksi metsäseikkailuiksi. Ja niin ja tietenkin: joulukuusi haetaan tänä vuonna ihan omalta mäeltä.

Kommentit (11)
  1. irma martikainen
    11.11.2013, 15:16

    Onnea teille! Tiedän tuon pienen metsäpalstan ostamisen vaikeuden. Itse olen myös muutamaa hehtaaria etsiskellyt, ei löydy. Mutta ehkä minuakin joku päivä onnistaa.

  2. Ihania kuvia ja onnea uudesta metsästä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *