Joulu pistää siivoamaan.

Osa minusta haluaa olla seesteinen ja siisti persoona jolla on aika aikaa laittaa tavarat omille paikoilleen. Keittiön laatikossa olisi kauhat ja vispilät siistissä rivissä ja sitä rataa. Osa minusta ei taida sitä haluta, sillä todellisuuteni on sitä, että minun keittiöni laatikot ovat jatkuvasti jumissa koska joku juustohöylä on poikittain ja puoliksi pystyssä kauhan vispilän, piparkakkumuotin ja fonduehaarukan välissä. Kun saan laatikon auki (ujuttamalla veitsen laatikon raosta sisään ja työntämällä sillä juustohöylän kumoon) heitän sinne iloisesti seuraavat rojut päälle. Tätä elämäntapaa tuskin muuttaa edes kunnon joulusiivous.

Kun minä siivoan ”kunnolla” homma leviää käsistä jo alkumetreillä. Löydän laatikon 1. mikä kaipaa kohentamista. Vien sieltä tavaran paikkaan 2. jossa on tietenkin myös siivottavaa. Sieltä luontevasti poukkoilen aina seuraavaan ja seuraavaan huoneeseen, komeroon tai nurkkaan ja lopulta en tiedä millä ajalla saan kaiken tekemäni sotkun paikalleen. Tänä vuonna kokeilen uutta taktiikkaa, aloitan niistä nurkista ja komeroista. Joka aamu, kun lapset vielä nukkuu, kohennan yhden pienen asian vähän ryhdikkäämpään kuntoon. Muutama touhukas aamu takana ja olen vakuuttunut tästä metodista. Olen myös jälleen kerran huomannut että paras tapa siivota on luopua ylimääräisestä tavarasta. Ainoaksi haasteeksi jää kaappien, laatikoiden ja komeroiden pitäminen siistinä jouluun saakka.

Siivotessani törmäsin kuvassa olevaan posliinijoulukoristeeseen joka on minusta ihana. Ostin sen parikymppisenä Helsinkiläisenä opiskelijana pitkän harkinnan jälkeen tuijotettuani sitä useampaan otteeseen Anttilan näyteikkunassa. Näin mielessäni sen tulevan maalaiskotini tuvan pöydällä tuomassa jouluun tunnelmaa. Täällä se nyt on, kaiken kaaoksen keskellä ja kaikki on niin kuin pitääkin!