Järki, tunne ja alpakka

Olen tällä viikolla kyseenalaistanut monta asiaa. Onko järkevää asua täällä, pitää noin paljon hevosia, tehdä niin paljon fyysistä työtä että on koko ajan ihan poikki? Kun ajaa Mäntyharjulle ja hevonen tyssää seitsemännelle esteelle (Elho ei ollut hyppytuulella) ja tulee hylätyksi kilpailusta, miettii myös, onko kilparatsastuksessa mitään järkeä.

En myöskään tiedä onko järkevää pyöriä joka päivä tunnin verran iltahämärällä kasvimaalla kastelemassa, kun tuntuu että meille vähempikin rehumäärä riittäisi. (Minua muuten edelleen ärsyttää lampaiden syömät maissin taimet! Rosita-lehmän talloman mangoldipenkin sain onneksi yllättävän hyvin pelastettua.)

Kaiken tämän keskelle meille tuli kokeiluun alpakka. Ihan “vahingossa”, monen sattuman kautta, meillä oleilee nyt hassun näköinen, pitkäkaulainen otus. Kaikki kysyvät heti, että miten se on yksin, eiväthän ne viihdy yksin, laumaeläimiä kun ovat?  Tämä kyseinen tyyppi, nimeltään Kasimir, ei oikein alpakkalaumaan sopeutunut ja siksi kokeilemme josko viihtyisi meillä. Oikein tiedusteltiin joltain alpakka-gurultakin ja hän kehotti ainakin kokeilemaan, jos kerta on muuta eläinseuraa tarjolla. Alpakoiden luonteet ovat kuulemma niin yksilöllisiä, että joku voi sopeutua ja toinen ei. Kasimir majailee nyt Rositan ja pässien kanssa vierekkäin, mutta se tuntuu olevan myös todella kiinnostunut Kingo-aasista. Kunhan Kasimir on kunnolla asettunut taloksi ja tyypit ovat saaneet tutustua toisiinsa aidan läpi, meillä on aikomuksissa purkaa väliaita. Saa nähdä miten tämän eläimen kanssa käy, avoimin mielin tässä tutustutaan. Kasimirilla on Terapia-alpakan sertifikaatti, mutta olemme kovasti tässä pohtineet , kun ei alpakat kuulemma ole samalla lailla kesyjä kuin vaikka lampaat ovat, että miten hän sitä terapiahommaansa oikein hoitaa? Ilmeisesti tarjoilee iloa silmälle. Ja se ei kyllä ole ihme, sen verran koominen tapaus tuollainen totinen pitkäkaula on.

Ja siitä kyseenalaistamisesta vielä. Onhan tämä ihan hullua elämää, mutta olkoon. Niin kauan kun mieli on iloinen ja aamulla on kiva herätä, näin jatketaan. 

(Pyydän anteeksi hämäriä kuvia, muistin kuvata Kasimiria vasta kasvimaan kastelun jälkeen…)