Jäätikön komedienne

Kävimme viikonloppuna hakemassa hyvät naurut Helgan ja Hilman tanssikoulun joulunäytöksestä. Tanssi oli krokotiilitanssi ja lapsilla oli huikeat vihreät krokopuvut päällä. Mutta. Hilman sukkahousuissa oli löysä vyötärökuminauha. Kyllähän minä huomasin sen jo kotona, mutten löytänyt muita puhtaita valkoisia (kun väri oli ennalta toivottu) ja ajattelin että kyllä ne pysyvät. No ei ne kovin hyvin pysyneet ja pikkuneiti oli kyllä maailman koomisin siinä krokotiilipuvussa, muutenkin vähän haparoivan menon keskellä putoavia sukkahousujaan nostellessa.

Torsti oppi kävelemään. Tyyppi otti ensiaskeleensa 9kk ja 10 päivän ikäisenä. Hän on itse asiasta niin riemuissaan että into on tarttunut koko perheeseen ja tuntuu että olemme kaikki olleet viimeisen viikon vain puhtaasti iloisia siitä että Toppe kasvaa ja alkaa vaikuttaa koko ajan enemmän perheen ilmapiiriin iloisella olemuksellaan. Haparoivat askeleet, riemun kiljahdukset ja pieniä mustelmia takapuolessa. Joka päivä kävelymatkat pitenee ja Torstin hymy levenee.

Torsti ei muuten ole ainut jonka takapuoli on mustelmilla. Hehkutan aina miten on ihanaa kun Marttila on rakennettu mäen päälle, näkee kauas jne. Kun tämä kukkula jäätyy yhdeksi peilijääksi, minun tallihommani ovat yhtä huonoa komediaa. Hevoset pysyvät kyllä pystyssä, niillä on hokit, eli nastat alla, mutta minä en pysy.  Eilen kaaduin aamutallilla kahteen kertaan. Toisella kerralla minulla oli käsissäni isot melassiämpärilliset vettä. Kaadoin ämpäreistä ensin itselleni lätäkön ja istua lätsähdin siihen. Joo, pitäisi hiekottaa, mutta 1. Ei ole tähän hätään hiekkaa 2. Kun saisin koko pihan hiekotuksen valmiiksi se olisi jo luultavasti sula. Jääpiikkejä kengänpohjiin olen kyllä vakavasti harkinnut.

Tuntuu että joudun jatkuvasti tekemään päätöksiä sen suhteen annanko aikaani lapsille vai teenkö omiani. Kirjoitanko, siivoilen lasten jälkiä (työ mitä kukaan ei huomaa, ja mikä ei lopu koskaan) vai teenkö vaikkapa jotain jouluvalmisteluja. Eilen annoin kaikkien sotkujen olla ja sotkimme vähän lisää piirtämällä, maalaamalla ja leikkelemällä paperista joulutähtiä. Mietin samalla joulun tuomaa ”pakkoa” tehdä kaikenlaista.  Aloitan tänä vuonna koristepuolesta, jos se muukin tulisi siinä sivussa kun joulutunnelma on ensin tuvassa kohdallaan. Lupaan raportoida miten tämä onnistuu.

 

Kommentit (9)
  1. Hommaa ihmeessä ne nastat omiin kenkiin! Mulla on sellaset mitkä viritetään kenkiin kiinni, vaikka ovat tylsän näköiset, niin ilman niitä en pystyis/uskaltais lenkittää koiria kyllä ollenkaan näillä keleillä. Vaikka ollaan ihan tasamaalla täällä (Korialla), niin tienoot on kuin möykkyiset luistinradat, karmeeta! Noi mun nastat on todella tehokkaat ja hyvät. Ja tarvittaessa ne on tosi helppo ja nopea sit irrottaa, eli kenkien käytto ei ole liian rajattua niin kuin sellasissa, missä piikit on koko ajan kiinni. Nyt tosin näyttää, että maa on kohta ihan sula… harmi, lumi olis kivaa, mutta hyvä sen kannalta että liukkaus on hetkeksi ainakin poissa.

    Kyllä on suloinen miekkonen tuo teidän Torsti! Ja tytöt kans krokopuvuissaan – niin hauskoja noi lapset, kun huomaavat vanhemmat katsomossa… esitys unohtuu ja sitten vain kotiväelle vilkutellaan. =D

  2. Osta IceBug- kengät, niissä on nastat valmiina. Ovat aivan loistava keksintö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *