Itku pitkästä ilosta, niinhän se meni?

Harjasimme tänään Helgan kanssa Höntti-heppaa. Höntti on kohta 27-vuotias islanninhevonen, pieni paksutukkainen rakas jonka kanssa minulla on nyt 22-vuotinen taival takana. Höntti kärsii pitkäaikaisesta hengityssairaudesta, puhkurista. Aikaisemmin Höntti on pärjännyt sairautensa kanssa hyvin, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että sairaudesta on tullut vanhukselle taakka ja tämä on Höntin viimeinen kesä. Siinä pikkuisen tyttöni halaillessa maailman kilteintä ja rauhallisinta pientä hevosta sanoin varovasti Helgalle että Äiti ja Iskä vie Höntin luultavasti ennen syksyä tähtiin.
Viedään se sateenvarjolla, sanoi Helga.

Minun oli pakko mennä tallista ulos itkemään.