Ikisyksy
Koko alkutalven toivoin pakkasia. Että jäätyisipä maa ja loppuisi nämä kurakelit. Kailotin kaikille kovaan ääneen, että tällainen ikuinen syksy on tosi kiva, jos asuu kaupungissa. Asfaltointi on aidosti huippukeksintö, muttei valitettavasti sovi meidän pihaan. Olemme nähneet vaivaa että edes jotkut pihapiirin alueista pysyisivät kuivina, mitä ikinä taivaalta sitten tulisikaan.
Ja sitten yhtäkkiä, kun työ tuottaa tulosta, vesi poistuu oikeista paikoista ja ihan joka aamu ei jääkään tallipolulle mutaan kiinni, huomaan pitäväni tästä. Rosita-lehmä viihtyy pihatossaan, tallin, navetan ja talon vesiputket ovat säästyneet jäätymisiltä. Ei liikoja lämmitys- ja aurauskuluja, ei lumitöitä, ei jäällä liukastelua ja sisällä talossakin pärjää yksillä villasukilla.
Kuljen hevosen kanssa ratsastamaan ison hevostarhan poikki, joka on ikisyksyn takia rajattu toistaiseksi käytöstä. Hevostarhassa on vanhoja Marttilan ”torppien” kivijalkoja, ja niiden kanssa kumpu näyttää jotenkin hauskalta. Vaikka muta polulla vähän roiskuukin, olen alkanut kuvittelemaan itseni Irlannin tai Englannin nummille. Aina kun tihkusadetta ja koleaa tuulta tulee lisää, ajattelen brittiläisiä, puen jotkut tweed-henkiset vaatteet ylle ja lähden marisematta pihalle nauttimaan golfvirrasta.
Ihania kuvia! Teidän lapset ovat siitä onnellisessa asemassa, että saavat viettää lapsuutensa tuollaisessa ympäristössä, missä voi vapaasti puuhailla ja liikkua. Se pitää yllä oikeaa lapsuutta ja mielikuvitusleikkejä. Eipä käy kateeksi niitä kaupunkilaislapsia, joiden pitää erikseen mennä rakennettuihin leikkipuistoihin leikkimään, kun ei muuta pihaa ole.
Voi, olen niin samaa mieltä kuin Marikki! Tilanne on niin idyllisen näköinen että se takaa lapsille taatusti mielikuvituksellisen ja turvallisen kasvuympäristön! Kuinka suuri tilanne on pinta-alaltaan ja mitä rakennuksia se sisältää? Onko viides kuva otettu omilta mailtanne talolle päin kun talo näyttää olevan aika kaukana? Kyselen siksi, kun en aikasemmin blogia seuratessa ole huomannut tämän tyyppisiä kuvia…