Iitin Tiltu

Minut valittiin viralliseksi “Iitin Tiltuksi” kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Perinteisesti uusi Tiltu julkistetaan Kausalan torilla ja hän saapuu paikalle jotenkin omalaatuisella tavalla. Minä tulin hevosella, tietenkin. (Ja olen muuten edelleen ihan fiiliksissä miten hienosti hevoseni Woody ihmisjoukossa käyttäytyi!) 

Alkujaan tämä Iitin Tiltu on ilmeisesti ollut nimitys huikentelevaisille, iloluonteisille naisille, mitä kuulemma on löytynyt Iitistä useampia, ja vuosien saatossa Iittiläiset ovat kääntäneet tämän hieman erikoisenkin maineen taitavasti edukseen. Iitin Tiltuksi valitaan (valinta tapahtuu Iitin yrittäjien ja kunnan toimesta) kahden vuoden välein joku aktiiviseksi luettu iittiläisnainen ja Tiltun tehtävä on toimia eräänlaisena Iitin pr-tyyppinä.

Tosi kiva huomionosoitus, vähän tosin hirvittää kuinka paljon ehdin mitään minnekään edustamaan, kivahan se olisi, mutta silti joudun asettamaan ns. oikeat työt (jotka usein miten ovat juurikin samanlaisia esiintymiskeikkoja) etusijalle, kaikki varmasti ymmärtävät tämän. Jonkun kivan tapahtuman aion kyllä tämän ansiosta tänne kehitellä.

Tämä nimityksen myötä on tullut pohdittua taas täällä asumista ja iittiläisyyttä. Olemme olleet täällä syksyllä jo 9 vuotta ja silti jollain tapaa koen, että olemme edelleen “vasta tänne muuttaneita” ja “uusia”. Tällaisia asioita ei suuremmissa kaupungeissa edes ajattele, kukaan ei mieti koska tulit ja oletko täältä kotoisin vaiko et. Täällä erotellaan, enkä oikein osaa sanoa onko se hyvä vai huono juttu.

Meillä on ollut Iitissä todella kivaa ja todella ikävää. Tuukan osallistuminen kunnallispolitiikkaan on ollut ahdistavaa, pikkukunnassa asiat kun on tavattu hoitaa niin kuin aina ennenkin, eikä siihen mitkään turhan rohkeat ex-basistit ole liiemmin tervetulleita huutelemaan. Tämä asia on painanut meitä molempia, mutta mitä sitä luovuttamaan. Me todella haluamme asua tässä talossa, tässä kylässä, kyllä tänne mahtuu ja sopu todella antaa tilaa.

Täällä ihmissuhteissa on näkyvillä erikoinen ilmiö, mihin en ole törmännyt yhtä näkyvästi aiemmin missään muualla. Todella monella ihmisellä Iitissä on nimittäin “välit poikki” keskenään. Se on minusta outoa. Uskon että se johtuu siitä, että jos jonkun kanssa ei meinaa tulla toimeen, siitä ihmisestä ei pikkupaikkakunnalla myöskään pääse eroon. Vaikkapa Helsingissä pystyy helpommin sulkemaan ihmisiä tai vaikka kokonaisia ihmisryhmiä pois elämästään, täällä se on vaikeampaa, kaikki tuntevat kaikki ja huomenna taas kauppajonossa tavataan.

Olen itse jo aikaa sitten päättänyt toimia niin, etten vahingossakaan lähde mukaan näihin negatiivisiin lieveilmiöihin mitä taatusti jokaisessa suomalaisessa pikkukylässä on. En puhu ihmisistä selän takana, enkä muodosta kenestäkään mielipidettä jonkun muun kertoman perusteella. Kaikille ihmisille on annettava mahdollisuus. Ja juoruihin, etenkin jos ne ovat ilkeitä, suhtaudun hyvin varautuneesti.

Ehkä minun valitseminen Iitin Tiltuksi oli nyt kädenojennus siihen suuntaan, että meidät todella on hyväksytty tänne. Tämä on kaunis paikka, minä viihdyn täällä, tämä tuntuu kodilta ja täällä asuu paljon minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Toivon todella että köpöttelen 50 vuoden kuluttua pitkin Marttilan mäkeä Tuukan käsipuolessa ja voin sanoa asuneeni lähes 60 vuotta Iitissä, rakkaassa kotikunnassani.

   

Kommentit (14)
  1. Onnea nimityksestä ja kiitos rohkeasta ja avoimesta kirjoituksesta. Sama pätee moneen muuhunkin, esim. työyhteisöihin yms. ja on äärettömän ihanaa, että joku pysyy “neutraalina” näissä kuvioissa ja auttaa omalla esimerkillään muita samaan suuntaan. Haleja Olga sulle!!

  2. Näyttää olevan samat ongelmat ympäri suomenmaata kaikissa pienissä paikoissa. Rohkeasti eteenpäin! Toivottavasti uusi sukupolvi pystyy muuttamaan pikku hiljaa toimintatapoja myös pienilläkin paikkakunnilla ja elämä niissä säilyy vireänä.
    Onnea vielä tittelistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *