Hyvä, tavallinen päivä.

Marttilan vanha talli on meidän navetta ja vanha navetta on nyt hevostalli. Kiinnitin aamulla huomiota navetan yksityiskohtiin. Ainakin täällä on asunut joskus heppa nimeltä Poju.

Minä tykkään vanhoista hakaisista.

Aina ennen kun avaan navetan oven, kuuluu kamala pauke. "Möllit" eli pässit Pikku-musta ja Rusina hakkaavat seinää kun ne kuulevat että minä ja siis ruokaa on tulossa.

Pyöristyneen kynnyksen yli on mennyt moni ihminen ja eläin ennen minua ja kuvassa näkyvää isän koiraa Setiä ( joka on ollut meillä hoidossa viikon verran).

Lempikanani Berit tuli taas kanalan kynnykselle vastaan. 

Päivällä kannoin puita ja sillä aikaa Torsti löysi kaapista kivoja, rapisevia ohraryynejä.

Isä tuli reissulta Dubrovnikista ja toi "koiranhoitopalkaksi" kauniit isot korvikset. "Koska sähän tykkäät tällaisista?". 

Kävin illansuussa ratsastamassa kaverin tallilla kaksi kivaa hevosta. Kuvassa tallin omistajan Heidin heppa, meilläkin ennen asunut ja edelleen meidän tyttöjen heppaleikki-idoli nro 1: Angloarabi Kiira.