Huvikummusta päivää!

Olen intoillut kesästä. Puutarhajutuista, tuomien tuoksusta, ja jopa ruohonleikkuusta. Kesän tulo on vaan niin odotettu juttu, etten meinaa nahoissani pysyä. Koko ajan tekisi mieli keittää pihalle kahvit.

Vaikka hepat ja muut eläimet saavatkin syödä pihalla nurmikoita, jo ihan punkkienkin takia, ruohonleikkuukausi alkoi taas. Meiltä kysytään usein miksei meillä ole päältä ajettavaa ruohonleikkuria, kun ajettavaa nurmikkoa on niin paljon. Aloin taas tänäkin keväänä haaveilla sellaisesta, katselin vähän hintoja ja laskeskelin budjettia. Avasin ideaa Tuukalle ja sieltä tuli selkeä tyrmäys, eli pitkä puheenvuoro siitä, kuinka meillä täällä asumisen aikana on hajonnut keskimäärin 1 ruohonleikkuri 2 vuodessa. Eli se tarkoittaisi sitä, että meillä hajoaisi jatkossa 10 kertaa kalliimpi ruohonleikkuri 2 vuoden välein, eikä se olisi järkevää rahankäyttöä. Ainiin, muistin että tästä on ollut puhetta aika moneenkin kertaan ja hautasin superleikkurihaaveet.

Nyt te mietitte että miksi ne sitten hajoavat? Koska meidän nurmikkomme ovat sen verran epätasaisia. Siellä on hevosten jättämiä kavion painaumia (lue monttuja), kivenmurikoita, puiden kantoja, kaikkea mahdollista. Aina välillä olemme tehneet nurmikoiden tasoittamisyrityksiä, mutta samalla olemme yhtä mieltä siitä, että hevosten pihanurmien syöminen on paitsi sympaattista, myös iso apu siinä itse ruohonleikkuussa.

Eilen tartuin sitten minäkin ruohonleikkuriin (Tuukka oli jo ajanut edellisenä iltana suurimman osan pihapiiristä) ja olihan se aika kivaa puuhaa. Tuoksui kesälle, aurinko paistoi, lapset metsästivät ötököitä ja minä päristelin menemään selkä hikisenä. Innostuin ja ajoin vähän rohkeammin, vähän tutkimattomillakin ruohoalueilla. Klonks. Uudelleen käynnistys, ei enää tuonne vaan jospa tänne. KLONKS!

Peppi Pitkätossulla oli viime viikolla 70-vuotispäivä, ja olin Sanomatalossa mukana peppipaneelissa keskustelemassa. Huvitti, kun haastattelija vertasi minua Peppiin. Nyt tänään havahduin tietynlaiseen yhtäläisyyteen, kun näin itseni täällä hevosten keskellä tallissa, hakkaamassa alasimen päällä ruohonleikkurin terää suoraksi. Ja se terä muuten oli todella vinksin vonksin.