Hullut askartelijat

Olen tehnyt tänä jouluna jo parikymmentä ovikranssia. Aluksi tein muutaman puolukan- ja mustikanvarvuista tuliaiseksi ystäville. Sitten pääsin havukransseihin ja into kasvoi,pyörin lähes joka aamu hämärällä takapihalla keräämässä lisää havuja. Soitin käsityöintoa puhkuen ystävälleni Tessalla että nyt minä teen näitä kymmeniä ja mennään joulukadulle myyjäisiin myymään kransseja. Näin jo meidät punaposkisina jouluhengettärinä joulukadulla, söpösti puetut lapset ojentamassa kransseja iloisille ihmisille, on kuiva pikkupakkanen, lunta sataa hiljaa ja kädessäni on höyryävä glögimuki.
Tessa on ihan yhtä hullu kuin minäkin ja niinpä hän pakkasi lapset autoon ja tuli meille. Päätimme. että tuotteiden yhteinen teema on kierrätys. Minä tein kranssit sanomalehdistä, villalangasta ja havuista niin että ne voi polttaa tai kompostoida ja Tessa kieputti kahvipakettien kuorista (klassikkomateriaali!) joulutähtiä. Molempia huvitti koko väkerrys, mutta me jatkoimme sitkeästi. Joimme kahvia, hyräilimme Kulta Katrina -kahvin virtuooseista kertovan mainossarjan tunnusmusiikkia ja nauroimme vatsamme kipeiksi.
Ei ole varmaan mikään yllätys, että ainakaan vielä ei olla myyjäisiin menossa. Olen alkanut luovuttaa, koska vettä sataa koko ajan ja ajatus lapsista mukana joulukadulla ei ole realistinen. Tänä jouluna meidän kuusesta löytyy varmasti hienoja Tessan tekemiä kahvipakettitähtiä. Lisäksi on mahtavaa kun aitassa on rivi valmiita havukransseja. Kun poikkean missä tahansa kylässä, eipähän tarvitse poiketa kukkakaupan kautta!