Hilma pieni raivopää

Hilma on perheemme reilun 2,5 vuoden ikäinen raivopää. Vastaavaa uhmaikää en ole vielä aikaisemmin tavannut, Helga ja sijaistyttömme kun molemmat ohittivat tämän paljonpuhutun vaiheen muutamalla minä itte -raivarilla. Hilma puolestaan on vauvasta asti ollut erilailla itsenäinen ja voimakastahtoinen tapaus joka koettelee meitä vanhempia nyt kahden aikaisemmankin edestä.

Minusta tuntuu, että Hilmalla on oma vahva ajatus siitä miten hän haluaa tätä elämää elää ja minä teen nyt kaikkeni nujertaakseni tämän suunnitelman. Nujerran hänen omasta mielestään hyvät, minusta älyttömät ideansa ja puristan hänet pikkuhiljaa oikeanlaiseen käyttäytymismuottiin. Se tuntuu kamalalta, mutta en voi antaa piiruakaan periksi. En voi päästää häntä prinsessakengissä pakkaseen tai pelkässä mekossa pulkkamäkeen. En voi antaa hänen nousta ylös katsomaan telkkaria keskellä yötä, en myöskään juokse herättämään Tuukkaa klo 3 yöllä vain koska rakkaalla raivopäälläni on iskälle ”yksi ajatus”.

Raivokohtaukset tulevat selkeinä puuskina ja kestävät muutamasta minuutista tuntiin. Olemme alkaneet keskustelemaan kohtauksista Hilman kanssa, ja se on auttanut vähän. Hän itsekin tunnistaa kun kiukku on tulossa ja alkaa ensimmäisenä kitisemään että ”Mä haluan rauhoittua!” Nyt vähitellen osa puuskista menee heti ohitse, kun hän suostuu keskustelemaan. Mutta useimmiten rauhoittelu ei auta, koska taustalla on konflikti ja tukahdutettu pikkuemännän tahto.

Koin viime viikonloppuna yhden äitiyden huippuhetkistä kantaessani tulipunaisena rääkyvää lasta ulos kauppakeskuksesta. Hilma sanoi ravintolassa ettei jaksa enää syödä. Annos vietiin pois ja hän halusi sen pian takaisin ja se oli liian myöhäistä. Tyttö veti keuhkot täyteen ja antoi palaa. Olimme muutenkin lähdössä, joten päätimme että kiva koko perheen ostosreissu loppuu siihen paikkaan. Niinpä neiti huusi, potki ja sätki läpi tukahduttavan pitkän ostoskeskuksen, aina parkkipaikalle asti ja vielä autossa puoleen väliin kotimatkaa. Kaikki vain kolmen ranskalaisen perunan tähden, jotka jäivät lautaselle ja jotka hän oli aikonut ottaa MUKAAN.

Kommentit (18)
  1. Juuri tuosta syystä monet yhden lapsen äidit ovat niiin hyviä “meillä poika aina uskoi kun kiellettiin..” lapset ovat niin erilaisia, minullakin on kolme: toisen kohdalla tutustuin raivareihin ja kolmannen kohdalla koliikkiin. Ensimäinen oli “helppo” vain sen pohjalta näkemykseni olisi hyvin erilainen.
    Jaksamista, 3 vuotiaan raivari on silti helpompi kuin 13v joten parempi “taistella” ajoissa.

  2. Yhden (ja ainoan) uhmiksen äiti
    15.11.2012, 06:47

    Toisaalta myös se ensimmäinen ja ainut lapsi voi olla voimakastahtoinen ja saada riemukkaita raivareita, nimimerkillä kokemusta on… 😉 Ja uskoisin muutenkin useimpien äitien ymmärtävän että lapsia on monenlaisia, vaikka oma sattuisikin olemaan ‘helppo’. Olgalle kiitokset ihanasta blogista, ja koko teidän perheelle ja muillekin uhmisten perheille kovasti jaksamista. PS: Hilmalle erityistsempit! Rankkoja ne raivarit lapsellekin, ja jälkikäteen saattaa itseäänkin harmittaa – mutta kun ei niille aina vaan voi mitään…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *