Hilma, aasinkesyttäjä

Kun vein lapset ratsastustunneille, en ajatellut että hevoshulluus tarttuu heihin näin nopeasti. Tai ehkä toivoin, mutten uskonut. Siinä missä vielä vuosi sitten oma Pette-poni kiinnosti vain silloin kun oli vieraita kylässä jotka halusivat ratsastaa, nyt tytöt touhuavat ponin kanssa lähes päivittäin.

Ja oppiakin on tunneilla karttunut. Ihan epätodellista että Helga ravailee ponilla kentällä itsenäisesti eikä minun tarvitse kokoajan opastaa ja taluttaa. Hilmaa on vaivannut Helgan ”varjossa” ratsastaminen. Helga on käynyt tunneilla isommilla poneilla ja hevosilla ja hänellä on jo enemmän varmuutta ja kokemusta. Eilen kun minä olin menossa illalla ratsastamaan, Helga ilmoitti lähtevänsä Pettellä mukaan. Hilma tuli pian perässä talliin, taluttaen tallin edessä juuri hengaillutta Kingo-aasia sisään. Hilma pisti aasin kiinni ja alkoi harjaamaan sitä. Pian Hilma kysyi saisiko hän ratsastaa Kingolla? Kielsin, koska eihän sillä montaakaan kertaa ole ratsastettu. On sen selässä istuttu ja talutettu välillä joku lapsista selässä, mutta kyllä Kingon työ on ennen kaikkea olla vain hyvää seuraa.

Hilma otti kaviokoukun ja ilmoitti putsaavansa Kingon kaviot. Minua nauratti, ei tuo harmaa jäärä nosta kavioitaan helpolla minullekaan, joten siitä vaan, anna mennä, ja lähdin satulahuoneeseen. Hain satulan ja kun tulin takaisin, Hilma puhdisti aasin kaviota ja Kingo piti sitä kiltisti pystyssä. Olin niin ihmeissäni että mietin että ehkä Hilman periksiantamattomuus voisikin toimia Kingon kanssa. Muistin oman lapsuuden ratsastukset, mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin odottaminen, muistan että vaikka pässi olisi kelvannut ratsuksi jos olisi vain ollut joku, millä olisi saanut itse mennä. Annoin luvan ratsastukseen.

Kingolle suitset päälle, satulaa en antanut laittaa, koska jos tulee liikaa vauhtia, pääsee nopeammin pois. Jätin oman hevosen talliin ja lähdin katsomaan onnistuuko Hilman ratsastus. Ja kyllä vain, onnistui! Ei kovin vauhdikkaasti, lähinnä Pette-ponin perässä aasi köpötteli, mutta liikkui, pysähtyi ja kääntyikin. Ja tyttö pysyi hyvin kyydissä. Se meni niin hyvin, että uskalsin jättää tytöt keskenään ratsastamaan kentälle siksi aikaa kun hain hevosen tallista. Tuukka kuitenkin katsoi tyttöjen perään Torstin kanssa kentän reunalta. ja siellä ne minun pikkuneidit menivät, auringon laskussa. Kuului vain ihana kikatus. 

Kommentit (4)
  1. Ihanasti kirjoitettu! Oli varmasti Hilma onnessaan kun sai Kingon liikkeelle.

  2. Ihana pieni aasikuiskaaja!!Tulin hyvälle mielelle, kun luin teidän tallihommista.Ei ole omenat kauas puusta pudonneet!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *