Hepo hirnahtaa!

Vaikka kylmä kieltämättä hiipii talon nurkkiin ja kirjoitan tätäkin kahdet villasukat päällekkäin jalassa, on silti ihanaa kun on kunnon talvi. Tuntuu että etenkin hevoset nauttivat tästä todella. Päästän hevoset tallista aamulla vapaana tarhaan, tarhassa valmiina olevat heinät takaavat sen että kirmaussunta on oikea, lisäksi tila on aidattu ettei hätää ole, vaikka muutama iloinen pukittelurundi alapellon kautta nyt tulisikin laukattua…

Palaan aamutallilta aina hyväntuulisena, koska lumihangessa sinkoilevan hevoslauman kakaramainen ilo ja käytös todella tarttuu.
Olen edennyt nuoren, syksyllä 3v. täyttäneen Koto-Ohjuksen koulutuksen kanssa eteenpäin, mutta rauhassa. En ole edes kengittänyt tammaa talveksi. Olen ratsastanut sillä vain kentällä, koska hevonen on aika arka ja nopea liikkeissään, mutta keväällä olisi tarkoitus totuttaa sitä myös maastoon.
Vanhemman, nyt 12v. täyttävän tammani Elhon kanssa olen käynyt estevalmennuksissa aika harvakseltaan, koska aikataulut eivät ole vain yksinkertaisesti sopineet ja lisäksi autoni on edelleen rikki. Tilasin Elholle myös osteopaatin, koska mitä enemmän sen kanssa koulukiemuroissa etenen, sitä enemmän sen raviajoilta peräisin oleva vinous häiritsee. Olen ratsastanut Elhoa enemmän kentällä, koska ratsastusajankohdat tuppaavat venymään iltapuolelle enkä viitsi noin heikkohermoisen hevosen kanssa lähteä pimeään postilaatikkoja säikkymään.

Kauniina pakkaspäivänä maastossa ratsastus on kyllä sitten taas ihan mahtavaa. Pääsin nimittäin tänään pitkästä aikaa ystävieni kanssa ratsastamaan maastolenkille. Neljä huuruista, innokasta suomenhevosta hymyilyttävät vastaantulijoita. Tuollaiset yhteisreissut ovat parasta ratsastuksessa, kun saa harrastaa hyvässä seurassa. Nyt lumihanki on sen verran pehmeää että umpihangessakin on tosi kiva ratsastaa. Hangessa laukkaaminen on myös haasteellisempaa, hevosen liikkeet muuttuvat, koska hevonen joutuu ponnistamaan enemmän ylös edetäkseen. Hauskaa harjoittelua niin hevosille kuin ratsastajille. Suosittelen!