Ekopellet

Täällä blogin keskustelussa on tullut puhetta perheemme ”ekologisuudesta” niin hyvässä kuin pahassa, joten haluan kirjoittaa muutaman sanan siitä.

Meidän kiiltokuvamainen, kerta toisensa jälkeen lehdissä pyöritelty ekoperhe maalla –kuva on pitkälti toimittajien keksimä. Toki minusta ekologisuus ja omavaraisuus ovat hienoja asioita ja pyrin siihen mahdollisuuksien mukaan, mutta mikään malliekoperhe me emme todellakaan ole. Me emme myöskään ole omavaraisia vaikka meillä onkin kasvimaa, lehmä ja kanoja.

Homma menee näin: Yksi toimittaja tekee meistä eko-otsikon. Seuraava toimittaja lukee sen ennen kun saapuu haastattelemaan minua ja kas vain taas ei paljon muusta puhutakaan. Seuraava toimittaja haluaa tehdä jutun ekologisuudesta ja arvatkaas ketkä tulevat mieleen? En myöskään halua täysin asiasta kieltäytyä puhumasta, koska asia on joka tapauksessa tärkeä. Ja kaiken lisäksi julkisuus kuuluu Tuukan kanssa meidän työhömme, ilman noita lehtijuttua minulla tuskin olisi mahdollisuus kirjoittaa tätä blogiakaan.

Meillä on kaksi autoa, tiskikone, pesukone, lämminvesivaraaja, sähköuuni ja paljon muutakin sähköllä toimivaa. Meillä on myös vain puusauna, emme käy suihkussa joka päivä, talvisin talon sisäilma lasketaan n +18 asteeseen, emmekä harrasta lomamatkoja.

Minulle ekologisuus on tapa arvostaa vanhoja, käytettyjä asioita ja iloita niistä. Se on myös tapa kasvattaa lapseni ajattelemaan, että rikki mennyt lelu pitää korjata ja että kirpputorilta ostetut kumisaappaat ovat myöskin ”uudet”. Ehkä kuitenkin perheemme ainoa todellinen ekoteko on kasvissyönti. Lihan tuotanto kuormittaa maapalloa 10 kertaa enemmän kuin kasvisten, joten sen jättäminen kokonaan pois ruokavaliosta on ekopoliisienkin näkökulmasta katsottuna merkittävää. Pisara meressä, tiedän, mutta aina pitää yrittää.