![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/29\/2018\/05\/img_9804-001.jpg\")
<\/p>\nMinulta on toivottu ett\u00e4 julkaisisin Kotivinkkiin kirjoittamani kolumnit aina lehden julkaisemisen j\u00e4lkeen my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 olisi ensimm\u00e4inen!<\/p>\n
<\/p>\n
Minulla on kasvihuone, kasvimaa ja hy\u00f6typuutarha. Ei mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, mutta sen verran, ettei tarvitse kes\u00e4ll\u00e4 ostaa salaattia kaupasta. Kitken ja kastelen enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, mutta vuosien puutarhaharrastuksen j\u00e4lkeen olen opetellut kasvattamaan vain sellaisia lajikkeita, jotka selvi\u00e4v\u00e4t v\u00e4h\u00e4n ronskimmallakin hoidolla.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 taktiikkaa aion soveltaa jatkossakin. Perusasiat hoituvat, jos vain aikaa riitt\u00e4\u00e4. Ja kiitos lapsuudessa saamieni \u00e4idin oppien sek\u00e4 hevosenlannan, kasvit pysyv\u00e4t hengiss\u00e4 ja usein jopa menestyv\u00e4t.<\/p>\n
Toista on huonekasvien kanssa. Meill\u00e4 on iso talo, jonka ainoat kasvit aikoihin ovat olleet yrttiruukut keitti\u00f6n ikkunalla. Olen muutamaan otteeseen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ostaa saliin jonkin kivan ison kasvin ja saanut jokusen my\u00f6s yst\u00e4vilt\u00e4. Aina sama juttu: ne kuolevat. V\u00e4hitellen, mysteerisesti ja tasaisen tappavasti. Olen yritt\u00e4nyt opiskella lajeja ja kokeilla eri tapoja, mutta ei.<\/p>\n
Lapsuudenkodissani oli tasan viisi huonekasvia. Muistan ne kaikki, ja ne olivat olemassa minun k\u00e4sitykseni mukaan aina, joten \u00e4itini tosiaan piti ne hengiss\u00e4. Miksi en oppinut sit\u00e4 taitoa h\u00e4nelt\u00e4, kun h\u00e4n viel\u00e4 eli?<\/p>\n
<\/p>\n
Sain joulun aikaan yst\u00e4vilt\u00e4 tuliaiseksi orkidean. Arvaatte varmaan, mit\u00e4 sille tapahtui. Kaikista pohdinnoistani sisuuntuneena p\u00e4\u00e4tin alkaa hoitaa kasvia, mutta silti se kuoli alle kuukaudessa.<\/p>\n
Tied\u00e4n, ett\u00e4 huonekasvihistoriani tuntien minun ei tulisi menn\u00e4 orkideaa l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n, mutta tapaus her\u00e4tti silti kiinnostukseni. Yht\u00e4kki\u00e4, orkidean hoito-ohjeita googlettaessani, keksin vastauksen.<\/p>\n
Meid\u00e4n talomme, ja etenkin sali, jota l\u00e4mmitet\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00f6syist\u00e4 talvisaikaan vain viikonloppuisin, on yksinkertaisesti liian kylm\u00e4! Olen valinnut sinne aivan v\u00e4\u00e4ri\u00e4 lajeja, eli totta vie, orkideat t\u00e4ytyy viimeist\u00e4\u00e4n nyt unohtaa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n tosiasian my\u00f6nnetty\u00e4ni aloin muistella niit\u00e4 viitt\u00e4 kasvia, jotka lapsuudenkodissani menestyiv\u00e4t. Talo oli samalla lailla vanha ja kolea, joten niiden t\u00e4ytyisi p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 my\u00f6s meill\u00e4! Olen haastatellut is\u00e4\u00e4ni ja katsellut vanhoja valokuvia. Minulla on toivoa.<\/p>\n
Yksi kasveista ainakin on varma: sitruuna. Kuulemma \u00e4itini itse multaan istuttama, ja se kituutti ison, puhelinp\u00f6yt\u00e4n\u00e4 toimineen piirongin kulmalla vuodesta toiseen. Kerran se innostui kukkimaan ja kasvatti hedelm\u00e4n.<\/p>\n
Nyt min\u00e4 l\u00f6ysin oman sitruunapuuni. Pinnani ei kest\u00e4nyt siemenest\u00e4 kasvattamista, mutta olin onneni kukkuloilla n\u00e4hdess\u00e4ni sopivan yksil\u00f6n kukkakaupassa. Sill\u00e4 on hedelmi\u00e4kin, ja ne ovat sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4, mutta tuskinpa sit\u00e4 onnea kauaa jatkuu. Minulle todellakin riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 itse puu pysyy hengiss\u00e4.<\/p>\n
Siirtelin sit\u00e4 ymp\u00e4ri taloa, ja se n\u00e4ytti joka paikassa ihanalta. Huonekasvi! Meill\u00e4! Pitk\u00e4n pohdinnan j\u00e4lkeen asetin sen salin ikkunalle, koska, kuten myyj\u00e4 sanoi, \u201dse viihtyy valoisassa mutta viile\u00e4ss\u00e4\u201d. Match made in heaven.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/29\/2018\/05\/img_9795-001.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Minulta on toivottu ett\u00e4 julkaisisin Kotivinkkiin kirjoittamani kolumnit aina lehden julkaisemisen j\u00e4lkeen…<\/p>\n","protected":false},"author":35,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[340],"tags":[539,538,542,258,37,544,540,307,545,428,541,73,543,537,546],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/29\/2018\/05\/img_9804-001.jpg","blog_id":29},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/posts\/3816"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/users\/35"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/comments?post=3816"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/posts\/3816\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3819,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/posts\/3816\/revisions\/3819"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/media?parent=3816"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/categories?post=3816"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/olgankotona\/api\/wp\/v2\/tags?post=3816"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}