Aikuiseen makuun

Laitoin tytöt pihalle leikkimään ja ajattelin, että tänään haluan leipoa kerrankin rauhassa yksin ja tehdä runebergintorttuja. Tuo leivonnainen kuuluu mielestäni kategoriaan ”aikuiseen makuun”, sillä muistan etten niistä lapsena koskaan välittänyt. Nyt välitän. Eri juhlapyhiin sidonnaiset leivonnaiset ovat aika kivoja. Laskiaispullaa odotellessa kävin siis näiden kimppuun, onhan kyseisten torttujen h-hetki jo ylihuomenna. Mutta enhän minä mitään yksin leiponut, vaan Toppe liimautui seuraksi jo alkumetreillä. Yllättävän paljon pystyy tekemään kaikkea vain yhdellä kädellä, koska Toropainen oli sitä mieltä että yhdessähän tässä tehdään ja hän on sylissä.

Luotin ohjeessa vanhaan kunnon suosikkiini, Kotiruoka-kirjaan. Vaihdoin ohjeesta vain sokerin 2 dl intiaanisokeriin ja vehnäjauhot spelttiin. En myöskään raastanut manteleita, vaan löysin kaapista mantelilastupussin, jonka yli ajoin kaulimella muutamaan kertaan ja sain näin mantelirouhetta.  Eikä meillä mitään joulupiparkakkuja ole jäljellä, joten laitoin niiden sijaan korppujauhetta, kanelia ja neilikkaa.

Ohjeen mukaan hilloa pitää laittaa torttuihin jo ennen paistamista, mutta minulla ei ollut paistonkestävää vadelmahilloa, joten lisäsin sitä vasta kypsiin torttuihin. Kannattaa muuten ensin tehdä kuorrutusrenkaat ja lisätä hillo niiden sisään. Kostutukseen käytin vettä, intiaanisokeria ja karvasmanteliesanssia.

Siinä vaiheessa kun olin jo pursottamassa kuorrutetta torttujen päälle, ystäväni Tessa piipahti tallilta tupaan. Hän oli jättänyt tyttärensä pihalle pulkkamäkeen meidän mimmien kanssa ja otti huostaansa jaloissani kitisevän Torstin. Tessa syötti pojan, keitti meille kahvit ja sitten me aikuiset istuimme alas ja mussutimme runebergintorttuja. 

Kun lapset palasivat sisälle, kumoutui vanha uskomukseni. Jos minä en juurikaan välittänyt näistä leivonnaisista lapsena, niin meidän tyypeille nämä kyllä maistuivay. Kirppu tosin kysyi pokkana puolikkaan syötyään, että saako hän jo ottaa toisen ja syödä vain hillot ja kuorrutteet päältä? En antanut, nämä kun olivat muutenkin enemmän meille aikuisille…