Äidin uusi mummoustakki

Elämässäni saattaa olla käynnissä joku ihmeellinen aikuistumisriitti, sillä pari päivää sitten kävelin kaupasta ulos beigen värinen toppatakki mukanani. Maailmassa on kaksi väriä joista minä en oikein perusta: harmaa ja beige. Ne ovat liian laimeita, liian värittömiä, liian helppoja ja ikävä kyllä aina muodissa.

Kun menin ostamaan elämäni ensimmäistä omaa autoa yli kymmenen vuotta sitten, kerroin ainoaksi valintakriteerikseni, ettei auto saanut olla harmaa. Kuinkas kävi: ostin harmaan auton, enkä koskaan pitänyt siitä. Jos olen menossa lehtijuttujen kuvauksiin ja minulta kysytään onko toiveita vaatetuksen suhteen sanon aina: Ei pitsiröyhelöitä, levottomia kukkakuoseja, ei harmaata eikä beigeä.

Stand up –koomikko Riku Sottinen epäilee vitsissään, että kaikki suomalaiset naiset saavat jossain vaiheessa keski-iän jälkeen äitiyspakkaukseen verrattavissa olevan ”mummouspakkauksen”, jossa  on Beige pitkä takki ja harmaat kengät. Minä, 35-vuotiaana olen nyt tällä tiellä. Minulla oli lyhyissä takeissani liian kylmä, ja edellinen pitkä musta toppatakkini oli vahingossa livahtanut tallitakiksi. Kävelin kauppaan sisään ja löysin heti kivannäköisen sinivihreän pitkän toppatakin. Seuraavalla tangolla oli sama takki beigenä, 40% alennuksella. Sovitin nuukuspäissäni beigeä ja ostin sen. Tulin kotiin, sovitin takkia taas, lisäsin samalla puita uuniin ja sain takin hihaan heti näyttävän mustan nokiraidan.

Ehkä se onkin niin, että elämäni tässä talossa ja beiget vaatteet eivät sovi yhteen? Ainon kuitenkin kokeilla, koska ulkona on edelleen kamalan kylmä. Jos menee mahdottomaksi, varastoin takin kaappiin ja puen sen päälleni seuraavan kerran eläkkeellä.