Äidin pikkupoika!

 

Ajattelin eilen illalla nukkumaan mennessä Torstia ja sitä, miten olen päättänyt, että hän on viimeinen vauvani. Näinkö niitä taaperoimettäjiä syntyy, kun ei vaan malttaisi päästää vauvasta irti ja antaa toisen olla jo pikkupoika?  Torsti on nyt 1v ja 1kk vanha. Alkaa olla vain pakko myöntää että pikkupoikahan se siinä, imetykset ja muut pikkuvauvajutut saavat jäädä.

Pakko myöntää että olen ollut asian suhteen jo jonkin aikaa itku kurkussa. Päätös siitä, että en emme enää tee lapsia tuntuu ahdistavan aikuiselta ja lopulliselta. Tästäkö alkaa se oikea vanheneminen?  Lapsenlapsia odotellessa? Toisaalta ajatus on myös piristävä, vapauttava ja kutkuttava. Pian jäävät taakse vaipanvaihdot, yöheräämiset ja kuivuneet puuroläiskät ruokapöydän pinnassa.

“Äiti kato, Torsti näyttää ihan prinssiltä!” Sanoi Helga äsken.

Kyllä. Ja vähän Dannyltä myös. Pitäisiköhän tuon tänne ilmestyneen pikkupojan hiuksia joskus leikata?

 

Kommentit (15)
  1. Ihan samanlaisia tuntemuksia käydään täällä läpi. Kolmas ja viimeinen poikamme on nyt 1v7kk, imetys loppui muutama viikko sitten ja pari päivää sitten lyhensin tukkaa kynsisaksilla 😉 Imetys jatkui pidempään kun suunnittelin, varmaan juuri haikeudesta. Silti on aika ihana fiilis! Mukavaa kevättä, tykkään sun kirjotuksista!

  2. Tiedän miltä tuo tuntuu. Niin haikealta 🙂 Kolmas lapsemme piti olla viimeinen. Imetin poikaa melkein kaksi vuotiaaksi. Pojan ollessa neljä iski niin kauhea vauvakuume että vintille rakennettiin ylimääräinen huone. Nyt neljännestä kasvaa liian nopeasti pieni poika ja taas ollaan samassa tilanteessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *