Äidin hyvä piilo

Terveiset Sveitsistä! Sinkoilin lähes 2 päivää pihalla, jotta sain kaikki asiat Marttilassa siihen kuntoon, että pystyin lähtemään kolmeksi päiväksi reissuun. Olen tutustumassa A. Vogelin Sveitsin tehtaisiin tulevia yhteistyökuvioita varten. Nyt jo toinen ilta yksin hotellissa, takana hauskoja kokemuksia ja mahtavia uusia tuttavuuksia ja silti ristiriitaisesti minulla on myös ikävä kotiin.

Soitinkin tänään Tuukalle samalla kun kävelin St. Gallenin katuja ostoskassit kädessäni kuin mikäkin kosmopoliitti ja sanoin että ikävä on kotiin, mutta en taaskaan voi välttyä siltä ajatukselta että olisi kiva joskus vain ottaa ja muuttaa edes vuodeksi ulkomaille, koko perhe. Tuukka oli samaa mieltä, mutta se on eri asia koska tuo ikuisuuspuheenaihe tulee toteutettua. Miksi se oma elämä tuntuu kotoa katsottuna niin monipuoliselta ja täydeltä ja taas täältä kaukaa katssottuna niin paljon pienemmältä? Mikäs siinä, pieni on kaunista.  

Kaikista eniten ikävä minulla on kyllä Torstia. Pikku Toppe varmaan ajattelee että äiti on mennyt tosi hyvään piiloon. Kauaa ei tarvitse onneksi etsiä, keskiviikkona äiti löytyy piilosta ja Marttilan kokoonpano on taas ennallaan.