Blogit
muotoseikka\

TYHJÄN PESÄN SYNDROOMA

Ja niin ne menivät.
Perheenjäseniksi, harrastuskavereiksi, koirakansalaisiksi, linnustajiksi,
lenkkiseuraksi, näyttelykoiriksi ja ennen kaikkea ihmisen parhaiksi ystäviksi.
Kahdeksan viikkoa on ollut aika täynnä näitä suloisuuksia (klik!).
Nyt, neljän vuoden tauon jälkeen meiltä on taas
lähtenyt pentue, joka kantaa kennelnimeä Red Rhythm’s (klik!).
Koirankasvattaminen on vastuuta, huolta, valvottuja öitä,
loputonta opiskelua ja oppimista, raakaa työtä, sosiaalisten taitojen
opettelua, asiantuntijuutta, tukemista iloissa ja suruissa, omien
taitojen rajallisuuden myöntämistä, mutta myös loputonta riemua, iloa
ja myötäelämistä noiden upeiden eläinten ja niiden mahtavien isäntien
ja emäntien kanssa. Olen ylpeä jokaisesta kasvattamastani punaisesta
hännänheiluttajasta. Kasvakaa hienoiksi ja tottelevaisiksi, fiksuiksi koiriksi.
Nyt itken muutaman ilon ja kaipuun kyyneleen, lämmitän
saunan ja juon lasin viiniä.

They’re gone.
My little puppies have gone to be familymembers,
bird hunters, hobby companions, show dogs, and most importantly
best friends to their new owners. The last eight weeks have been filled
with sleepless nights, hard work and concern but also joy, laughter,
sweet moments and endless pride of these little red coats.
 
Go and be good dogs, my little darlings!
 
Now I’ll cry a couple of tears of joy, go to sauna and take a glass of wine.

Kommentit (10)

  1. Cidin juttuja

    Tässähän tuli itsellekin kyyneleet silmiin! Haikeaa on varmasti luopua, mutta mahtava asia, että jokaiselle on löytynyt sopiva, hyvä ja rakastava koti <3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *