Pienessä taivaassa

Meillä on esikoiseni kanssa ihana jouluperinne. Marraskuussa lähdemme kaksin kaupoille ja käymme valitsemassa kumpikin yhden kuusenkoristeen Stokkan jouluosastolta.

Tänä vuonna valikoimassa näytti olevan jokaiselle jotakin: graafista mustavalkoista, sulkia ja unisieppareita, naivismia ja sirkuskuvioita, pastelleja, kultaa, hopeaa ja turkoosia.

Lapsonen iski silmänsä melkein heti jättimäiseen siniseen timanttiin. Se näyttää kuusessamme, noh, karsealta, mutta kunnioitan hänen päätöstään.

Mikään koriste ei herättänyt tällä kertaa minussa suuria rakastumisen tunteita, mutta päädyin antiikkisen roosaan pisaraan, joka sopii hyvin yhteen jo olemassa olevien pallojen kanssa.

Kotimatkalla poikkesimme Tigerissa, mistä lapsi osti viikkorahoillaan joululauluja soittavan kravatin. Siitä on jo muutamassa tunnissa riittänyt huvitusta koko yhden euron hankintahinnan edestä.

Seuraavaksi piparkakkutaikinan kimppuun. Jaan teille pian perinteisen reseptini ja testaan, onko valmiista piparkakkutaloliimasta mihinkään.

Mukavaa lauantaita!

Kommentit (2)
  1. Minulle tärkein joulukoriste on isänperu kiikkuva joulutonttu tai olisiko tuo ihan joulupukki.Siitä on riittänyt iloa jo minulle 10 vuotta .

  2. Elisa Miinin
    21.11.2016, 07:56

    On varmasti ihana! Minun tärkein kuusenkoristeeni on ehkä pieni kirja, johon joka joulu lisäämme muutaman sanan säästä, ruuasta ja lahjoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *