Mikä joulussa on tärkeintä (se ei ehkä ole suklaa)

Olen kaksi kuukautta kirjoittanut suklaasta ja joulukuusesta, mutta oikeasti ne eivät ole tässä hetkessä tärkeimpiä asioita. Aaton lähestyessä hidastan rekeä ja pysähdyn. Katson eteen, ja katson taakse.

Lapsuuteni jouluista muistan täyteen aikataulutetun aaton ja sitä seuranneen joulupäivän raukean hitauden. Kokoonnuimme jouluisin yhteen sukulaisten kanssa, ensin toiseen mummolaani ja sitten toiseen. Kahden kaupungin hautausmaat, torttuja, konvehteja, joulurauhan julistus. Takaisin autoon, serkkuja ja enoja, kinkkua ja mummun luumukiisseliä, jonka joukkoon oli vispattu kermavaahtoa. Tutut joulutaulut, jotka mummu kiinnitti seinään sinitarralla. En kaipaa lapsuuteni jouluista Joulupukkia enkä paketteja, mutta vaihtaisin nyt kaikki lahjani aattoon mummolassa isovanhempieni ja sukuni keskellä.

Kaipaan jouluun hämärän hyssyn tuomaa rauhaa. Tämä valkeni minulle joitakin vuosia sitten, kun vietin juhlapyhät Kaakkois-Aasiassa. Sielläkin meillä oli kinkku ja kuusi, sukulaisia ja lahjoja. Mutta ympäröivä kirkkaus ja kuumuus, joita talven pimeydessä vihaan, saivat mielen jouluna matalaksi. Suomalaisen hautausmaan aattoillan harras hiljaisuus on korvaamattoman kaunis.

Minulle on ihan sama, onko laatikot tehty itse vai ostettu valmiina. Maailmani ei kaadu, vaikka sekahedelmät unohtuisivat tänä(kin) vuonna kauppaan. Sen sijaan toivon, että näen lasteni nauravan. Haluan halata ystäviäni ja nostaa maljan rakkaimpieni kanssa. Aion maata sohvalla ja laskea pulkalla. Käperryn lukemaan kirjoja kuusen valossa. Ihan varmasti syön myös konvehteja enemmän kuin kenenkään terveydelle on hyväksi. Ennen kaikkea toivon, että omat pienet tonttuni muistavat sen, että jouluna oltiin yhdessä. Syötiin ja naurettiin. Täydellistä ei tarvitse olla, mutta stressiä ja ahdistusta en halua heidän muistavan.

Lempeitä kauppareissuja ja lehmänhermoja liikenteeseen. Iloa ja valoa armaat lukijani. Ollaan kuulolla vielä ennen aattoa <3

 

Kuvan otti ystäväni Marika, jota voit seurata Instagramissa nimellä @_marikam_

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *