Marulla
Marulla

Some totuus, koko totuus?

Olen kirjoittanut Nuapurissa blogia nyt aika tasan kolme vuotta. Huh, kuinka aika onkaan vierähtänyt. Kolmen vuoden aikana perheemme on kasvanut yhdellä uudella jäsenellä ja asumisen ja arjen tarpeet ovat kahden lapsen myötä muuttuneet melkoisesti. Itse olen kasvanut näiden vuosian aikana paljon ja blogi kulkenut oman kasvun kanssa käsikädessä. Enkä nyt tarkoita lukijamääriä, vaan ennemminkin omaa tyyliä, rohkeutta kirjoittaa ja ylipäätään kehittymistä valokuvaamisen ja tekstien jäsentelyn suhteen. 
Bloggaaminen ei ole ihan niin yksinkertaista, kuin miltä se saattaa toisinaan lukijoille näyttäytyä. Ainakin itse joudun toisinaan jäsentelemään blogitekstejä melko pitkään ja toisinaan valmiina on pelkkä kuva ilman tekstiä. Itselle tekstin tuottaminen onkin se vaikein osuus, mutta itsensä haastaminen on monesti tekemisessä se kaikkein mieluisin juttu!
Blogini on nyt melko saman ikäinen kuin esikoispoikani. Sellainen uhmaikäinen tättähäärä. Toisinaan hurmaava ja helposti lähestyttävä, mutta toisinaan taas jotain ihan muuta. Tiedättehän. 
Kuva: By Laura Linna
Kun silloin kolme vuotta sitten julkaisin ensimmäisen blogitekstin, niin ei minulla silloin ollut mitään tavoitteita bloggaamisen suhteen. Aloitin blogin puhtaasti ilosta tekemiseen – olin tuolloin ensimmäisestä lapsesta äitiyslomalla ja aika kävi yksinkertaisesti pitkäksi. Tuota tekemisen puutetta ei enää ole, mutta ilo tekemiseen kytee minussa edelleen. On ilo kirjoitella StyleRoomissa ja parasta portaalissa on hurmaavat tyypit, joiden kanssa pääsen säännöllisen epäsäännöllisesti jakamaan bloggaamisen ilot ja murheet. 
Muutama vinkki omaa blogia pohtiville 

Yhden neuvon tai oikeastaan vinkin olen antanut oman blogin perustamista miettiville – älä mieti liikaa. Anna mennä! Poista liian tiukka suodatin, muuten et saa koskaan sylkäistyä ensimmäistä blogitekstiä ulos. Päiväkirjahäpeä tulee kuitenkin, kun selaat myöhemmin alkuaikojen tekstejä. Luota siihen, että kehityt – niin kuvaajana kuin kirjoittajana. Mieti reunaehdot mistä et bloggaa. Perhe? Lapset? Lasten taudit? Mies? Kirjoita niistä asioista mistä pidät – mitkä ovat intohimojasi?


Some totuus, koko totuus?

Lueskelen itse hyvin eri tyyppisiä blogeja. Yksi näistä on Kertun Modernisti Kodikas -blogi, jonka taidokasta kirjoitustyyliä ja mielenkiintoisia juttuaiheita lueskelen mielelläni. Kuinka Kerttu keksitkään aina niin koukuttavia tekstejä?! Tässä hiljattain Kerttu julkaisi tekstin siitä, että jotkut olettavat blogitekstien olevan ainut totuus bloggaajan elämästä. Tai noh, ei ihan näillä sanoilla, mutta kuitenkin – kukaan ei voi tietää millaista elämää joku pelkän somen perusteella viettää. Jäin pohtimaan omaa somepersoonaa Kertun tekstin tiimoilta. Millainen minä olen somessa? Millaisen kuvan annan itsestäni lukijoille? Olenko sellainen todella?
Monet tuttavat usein kommentoivat seuraavansa elämäämme blogista. Elämämme on aivan jossain muualla, kuin blogissa. Se on väsyneissä aamuherätyksissä, iltasatuhetkissä, sylin kaipauksissa, keskustelutuokioissa ja niissä erimielisyyksissä, jotka eivät blogiin tai muihin somekanaviin pääse.

Kuten Kerttu tekstissään totesi – mitäpä jos joskus kysyisit, että mitä oikeasti kuuluu?

Somemaru

Kysyin mieheltäni hiljattain, että olenko hänen mielestään Snapchatissa oma itseni? Tätä ennen olin pohjustanut keskustelua sillä, että kuinka mukavan aito ilmapiiri siellä vallitsee. Poissa ovat kauniit kuvat ja siistit kodit – kuinka virkistävää!

Miehen vastaus oli viiltävä ei. Tai siis joo. ”Tai siis ehkä sä olet, mutta et kotona”. Olen ilmeisesti kehittänyt itselleni tietämättäni oman somepersoonan. Tiedättehän, taas yhden sellaisen tyypin joka olen, mutta en sitten kuitenkaan ole. Kyllä meistä jokainen käyttäytyy taatusti vaikkapa vanhempien seurassa omalla tavallaan ja oman puolison kanssa toisin. Ystävistä puhumattakaan.

Harvoin löydän itseni somen ääreltä väsyneenä ja ei niin ispiroivana tyyppinä. Somemaru on siis se melko aktiivinen puoli minusta. Herkkä ja innokas. Kaikki kuitenkin ehdottomasti minua itsenä, mutta elämäniloiset hetket korostuvat täällä. Hyvä niin!

Blogin kirjoittaminen on siitä haastavaa, että tekstiin pitäisi saada oma persoona kehiin. Kuka täällä kirjoittelee ja millainen tyyppi tämä Maru oikein on? Tässä taannoin kysyin teiltä lukijoilta, että mitä haluaisitte lukea blogista. Beauty of Life -blogin S laittoi ihana kommentin, jota jäin miettimään:

Lisää aiheita vaan kehii ja sun ihanaa-pirtsakan-hauskaa-huumorintajuista luonnetta vaan enemmän esille täälläkin ;)!!!


Ilmeisesti tämä tyyppi on jäänyt vähemmälle ainakin täällä blogin puolella. Mut hei, lupaa yrittää jatkossa enemmän! 

Ja suurin kiitos näistä kuluneista vuosista kuuluu teille lukijoille! Kiitos lukuisista kommenteista ja myötäelämisen hetkistä. <3

Kommentit (20)

  1. VillaMaan Marianne

    Kiitos kirjoituksestasi. Olen muutaman kuukauden pyöritellyt mielessäni oman blogin perustamista. Nyt kun on "oikean päivätyön" ja miniyrittäjyyden lisäksi hirvittävästi ylimääräistä energiaa sekä ihan vähän aikaakin. Ehkä nyt uskallan tosissaan kokeilla 😀

    1. maru

      Arvaa vaan kuinka mahtavalta tuntui tämä kommentti! Upeaa, jos voin jotenkin olla avuksi ja tsempata kirjoittamisen aloittamiseen. Ehdottomasti saa tulla kysymään vinkkejä – ihan käytännön tasolla, jos sellaisia kaipaat. Minullakin aikaa on koko ajan vähemmän blogille, mutta olen yrittänyt löytää viikosta blogille säännöllisesti aikaa. Kyllä sellaiseen juttuun tikistää ajan, josta nauttii. 🙂 Tsemppiä Marianne – niin miniyrittäjyyteen, päivätyöhön kuin myös blogin aloittamiseen. Go for it! Laita vaikka mailia, jos sulle tulee blogin tiimoilta jotain kysyttävää nuapurissa@gmail.com

    2. Marika - Kotini on helmeni

      Kiva kirjoitus, monesti ihan samoja juttuja pohtinut. Liikaa ei pidä tuijottaa muiden blogeja, vaan tehdä blogista oman näkoinen. Olla oma itsensä ja juu, se on välillä tosi vaikeaa, kun ei tiedä miten paljon itsestään antaisi. Minäkin olen erittäin huumorintajuinen ja olen yrittänyt, että se näkyisi myös blogissani. Monesti vaan tulee kirjoitettua asiatekstiä sen haussuttelun sijaan. Mutta sinulla on kiva blogi, kiitos sinulle siitä. : )

      1. maru

        Kyllä, juuri näin! Ei siitä tule mitään, jos yrittää olla kuten muut. Vaikutteita toki saa ottaa, mutta jos aiot saada blogillesi lukijakunna, niin ei siinä auta muita matkia. Aitous ratkaisee ja se, että blogillesi on blogiskenessä tilausta. Ja mikä siinä onkin, että humoristisesti kirjoittaminen onkin niin älyttömän vaikeaa! Yritetään tsempata – lukijat tykkää juuri sellaisesta tyylistä, kuin mitä itse on. Kai sitä jotenkin pelkää, että ei olekaan muiden mielestä niin hauska. 😀 Ja kiitos kuuluu ehdottomasti sinulle! <3

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *