On aika ajatella positiivisesti

Pari päivää sitten yle uutisoi, että marraskuu on ollut tänä vuonna normaalia pimeämpi. Keskiviikkona aurinko saattoi pilkahdella pilvipeitteen välistä Tampereella ja Porissa.

Eilen illalla oikein yritin pinnistellä ja muistella, että miltä kesän kuumuus ja valo tuntui? Se että yöllä ei saanut nukuttua edellä mainittujen häiriötekijöiden vuoksi ja kääntää ajattelun positiiviseksi, että miten ihanaa on nyt kun vähän paleltaa ja on pimeää.

Rakastan vuodenaikoja ja aina uusi kausi tuntuu hurjan ihanalta. Ihmismieli on siitä erikoinen, että se turtuu kaikkeen, ihan kaikessa. Uusi koti tuntuu nopeasti sittenkin aivan tavalliselta ja esiin nousee lopulta lähinnä sen lukuisat virheet. Sama marraskuussa. Alkuun on mahtavaa pukeutua paksuun huiviin ja villaneuleisiin, oikein mehustella alkavaa talvea glögin ja vilttien äärellä, mutta viimeistään siinä flunssakuumeen äärellä sitä toivoisi olevansa jossain d-vitamiinin luonnollisilla lähteillä.

Mutta.

Nautin salaisesti myös siitä, että marraskuussa sitä todella tuntee elävänsä. Pyöräillä vihmovaa sadetta vastaan, saapua litimärkänä ja kylmissään kotiin, jossa joku on laittanut saunan päälle. Kaivella kaapista kyntteliköt ja kaikki muut mahdolliset valonlähteet ja todeta, että siivoaminenkin voi tapahtua hieman harvemmin, kun ei täällä näe mitään. On ihan ok levätä normaalia enemmän ja kerätä varastoon kaikki viimeisetkin energian rippeet. Olen ihan varma, että me tullaan selviämään tästä.

 

Ensi kuussa päivä jo lyhenee.

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *