Blogit
Marulla

Ole rohkea

Aloitin sisustusalan opinnot Helsingissä tänä syksynä ja juttelin luokkakaverini kanssa hiljattain sisustamisesta ja siitä, että voiko sisustamaan oppia. Väittäisin, että kyllä. Visuaalisuus on toki monissa sisäsyntyistä, mutta eihän huippu-urheilijoistakaan tule huippuja ilman harjoittelua. 
Visuaalisuus itsessään on toki hyvinkin laaja käsite ja sisustaminen siitä armollista, sillä koti on kaunis silloin, kuin itse asukas viihtyy. Muut voivat sitten olla mitä mieltä tahansa. Toki kaikki eivät edes välitä kauneudesta, kunhan ratkaisut on tehty toimiviksi. 
Olen itse kehittynyt paljon ja itse tekemällä löytää parhaiten oman tyylin. On helppo kopioda muita, mutta haastavaa luoda jotain ihan uutta. Se vaatii armotonta treenaamista ja luottoa omiin taitoihin. Sisustussuunnittelijalla on avaimet moniin maailmoihin ja itse pyrin tuomaan tiloihin aina jotain uutta ja vähän erikoista. Aina se ei ole helppoa – etenkään sen oman vision myyminen asiakkaalle. 
Bloggaamisessa kuvaaminen on osoittautunut itselle suurimmaksi haasteeksi ja opettelun paikaksi. Olen kuvannut paljon. Asetellut, kuvannut, asetellut ja kuvannut. Kirjoittanut, poistanut, kirjoittanut uudestaan ja jälleen poistanut. Harjoitellut ja harjoittelemalla oppinut. 
Kuvaamalla oppii tavaroiden sommittelua ja sijoittelua. Kun tarkastelee tilaa ja kokonaisuutta kameran takaa, hahmotan itse silloin paremmin yksityiskohtia, joista lopulta koko kokonaisuus koostuu. 
Olen menneen vuodan aikana tehnyt hurjasti uusia asioita ja samalla oppinut valtavasti uutta. Olen tyyppinä sellainen, että otan toisinaan tyhmänrohkeastikin uudet haasteet vastaan ja luotan siihen, että kyllä näistä selvitään – vaikka siinä vaiheessa ei olisi hajuakaan, että kuinka se käytännössä tulee tapahtumaan. 
Ja hyvin olen selvinnyt. Selvinnyt ja oppinut. Hyvinkin. 
Kuitenkaan niitä epäonnistumisia unohtamatta. 
Olen viime aikoina tavannut useamman tyypin, jotka ovat harkinneet bloggaamisen aloittamista. Haaveet ovat kuitenkin tyssänneet siihen, että he eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä aloittaakseen kirjoittamisen, kuvaamisen ja julkisen sisustamisen. 
Mitä ihmettä! Olen täällä aiemminkin sanonut, että antakaa mennä! Pelko on monen unelman tiellä ja rohkeus ensimmäisen postauksen julkaisuun (tai ihan mihin tahansa juttuun) on kaiveltava jostain. Poistettava liian tiukka suodatin ja uskottava omaan juttuun. Ja etenkin unohdettava se, että mitä muut ajattelevat. 
Ja voin kertoa, että itsellä sitä uskoa ei aina ole, mutta onneksi toistaiseksi rohkeus on voittanut. Vaikka olen blogannut jo yli kolme vuotta, niin postauksen julkaisu ei aina ole helppoa. 
Uuden vuoden vaihde on hyvä aika etsiä itsestään jälleen se rohkeus ja mennä kohti uusia haasteita. Ennakkoluulottomalla asenteella ja avoimin mielin. Tämä postaus oli myös puheenvuoro minulle itselle. Pitää muistaa olla rohkea. Niin sisustamisessa kuin elämässä yleensä. 
Jostain syystä itselle on kuitenkin helpompaa irtisanoutua vakituisesta työstä, kuin valita olohuoneeseen uusi matto. 
Etenkin siihen omaan olohuoneeseen. 

Kommentit (16)

  1. paulasmarias

    On ollut ilo tutustua suhun ja sun iloiseen olemukseen! Rohkea olet ja rohkaiset esimerkilläsi varmasti monia <3 Totta turiset edellä, tunnistan monesta oman tilanteeni. Välillä pitää potkia itseään olemaan rohkea ja tekemään töitä unelmiensa eteen!
    Nähdäämpä taas parin viikon päästä aiheen äärellä 😉
    Hyvää Uutta Vuotta! <3

    • maru

      Kiitos ja samaa voisin sanoa sinusta. 🙂 Uskoisin, että rohkeudella ja kovalla työllä saavuttaa nimen omaan niitä omia unelmia. Moni asia kun jää tekemättä sen vuoksi, että ei uskalla. Nähdään ensi vuonna – pitäisi saada kaikki rästissä olevat kouluhommat tehtyä. Kääk! Ihanaa uutta vuotta! <3

  2. Kati / Villa Valko

    Viisaita sanoja. Rohkea rokan syö ja tekemällä oppii!

    • maru

      Kiitos Kati! Ja kyllä, se on juurikin näin! 🙂

  3. Rouva Tiainen

    Hei ja hyvää uutta vuotta. Nuapuri. Kyllä tyylisi on tunnistettava, pehmiä, raikas ja sellainen sopivan kotoisa. Sopiva sekoitus designia ja vanhoja aarteita. Ja kuvat – oh my. Ja juuri sopivan kokoisia, jotta blogia on kiva lukea niin puhelimella, tabletilla kuin isolta näytöltä. Kiitos – Bedankt. -Ritu

    • maru

      Voi kiitos, todella! <3 Ihana kun olet pysynyt mukana jo niin pitkään – se on minulle tosi tärkeää. <3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *