Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa

Postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedays:in ja Inneox:in kanssa. 
Tuli ihan paha olo, kun katsoin pursuilevaa vaatekaappia. Kaivelin kaappien kätköistä seitsemän halpavaatemerkkien laukkua, joita en koskaan käytä. (Roskiin heitin ison kasan kulahtanutta trikoota.) Kolme Ikean kassillista vaatteita. Kuusi paria kenkiä. Kaapissa lojuvan hääpuvun. Kuusi takkia. Useammat verhot ja läjän turhaa sisustustavaraa. 

Olen koko alkuvuoden pyrkinyt vähentämään tavaraa reilusti ja ostanut suurimman osan uusista hankinnoista kirpputoreilta – niin nettikirppareilta, kuin perinteisiltä itsepalvelukirppiksiltä. Päätin, että en enää osta mitään turhaa ja panostan laatuun. Olen myynyt monen sadan euron edestä itselle turhia tavaroita ja hankkinut tilalle laatua. Aikaa kestävää ja mikä tärkeintä: huomattavasti vähemmän. 

Blogimaailma etenkin on pullollaan ostamista ja tavaraähkyä. Kulutustottumukset täällä blogimaailmassa tahtovat olla (etenkin sisustus- ja muotipiireissä) lähinnä määrällisiä – ei lainkaan kestävän kehityksen ideologiaa kunnioittavia. 
Kierrätys, itse tekeminen ja kotimaisuuden kunnioittaminen ovat nousseet itselle viimeaikoina tärkeiksi teemoiksi ja haluaisin omilla valinnoilla vaikuttaa myös muihin. Olen aina kuvitellut kannattavani kyseisiä teemoja, mutta todellisuus on ollut toinen. Ja ennen kuin leimauduin tekopyhäksi, niin kyllä minäkin tulen taatusti jatkossakin ostamaan kaupasta ja välillä myös jotakin turhaa. Pointti onkin ennemmin siinä, että jos nämäkin hankinnat menee tiukan seulan ja pitkällisen harkinnan jälkeen läpi, niin voin tuotteen hyvillä mielin hankkia ja nauttia siitä. Kyllä materia, kaunis tavara, kuitenkin jonkinlaista onnellisuutta ainakin hetkellisesti tuottaa.
Nautin shoppailusta ja olen joutunut tekemään kovasti töitä muuttaakseni omia ostotottumuksiani. Hyödyntämällä nettikirpputoreja olen saanut itselleni ja lapsilleni merkkitavaraa puoleen hintaan ja suurin osa ostamistani tuotteista on ollut lähes käyttämättömiä tai kokonaan uusia – kuten nämä kuvissa näkyvät Marimekon vaatteet. 
Itselle tuttuja vaatemerkkejä on helppo ostaa sovittamatta, sillä mitoitukset ovat kutakuinkin tiedossa. Hutiostoja tulee harvoin ja ostamista tulee mietittyä tarkemmin. Pohdin ennen ostopäätöstä nykyään myös tarkkaan tavaran/vaatteen tarpeellisuutta ja saatan metsästää pitkään tiettyä tuotetta, jotta saisin sen käytettynä. Musta Marimekon tunika oli ollut ostolistalla jo jonkin aikaa, kunnes löysin täydellisen, uudenveroisen mekon alle puolet kauppahinnoista edullisemmalla. 

Arvostamme laadukasta, tuoretta ja terveellistä ruokaa. Olemme pyrkineet vähentämään kauppalaskua suunnittelemalla viikon ruokalistan ja käyttämällä kaiken, mitä kaupasta kotiin kannamme. Jo äidinmaidosta olen saanut päähänpinttymän kotimaisuuden tärkeydestä ja tiettyjen tuotteiden kannattamisesta. Maitotilallisen tyttärenä meidän kotona käytetään vielä nykyäänkin vain Valion maitotuotteita, sillä huono omatunto kalvaa aina, jos ostan jotakin muuta. Myös tietyn kauppaketjun kannattaminen kuuluu tähän samaan kategoriaan: vanhempien ostotottumuksilla on siis todellakin merkitystä myös näin aikuisiällä. Jospa voisin siis valinnoilla vaikuttaa myös omiin lapsiini.

Marjastamme ja sienestämme. Tosin viimeaikoina molemmat hommat on hoitanut äiti, joka kantaa meille valmiit mehut ja pussitetut marjat.

Pistin kaapista kaivelemani tavarat myyntiin ja aion säästää yhteen laadukkaaseen nahkalaukkuun, tatuointiin ja ehkä hankin muutaman kahvikupin lisää. Kun asioiden eteen näkee vaivaa – hankkii ne sitten pitkän etsinnän jälkeen kirpputorilta tai pitkän säästämisen jälkeen, arvostaa tavaraa tai tuotetta taatusti heräteostosta enemmän.

Ja aion pitää mielessä jatkossakin, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
Paitsi, jos se on kirpparilta.


Mikä vaikuttaa sinun ostopäätökseesi?
Oletko uuden perään, vai haikailetko vanhaa?
Säästätkö? 
Merkkilaukkuun, designiin vai kenties matkaa varten?


Kommentit (16)
  1. Tämä teksti kolahti! 🙂 Olen itsekin yrittänyt muuttaa omia osto- ja kulutustottumuksiani pidemmän aikaa. Tällä hetkellä minulla on menossa ns. ostolakko, eli en osta tänä vuonna mitään uusia vaatteita, ja jos vaatteita ostan, haluan ne käytettynä. Tai sitten teen itse 🙂 Panostan mieluummin laadukkaisiin juttuihin ja minulle itselleni tulee parempi mieli, jos niitä löydän käytettynä kirppareilta. Ja kuten sanottu, ei se määrä, vaan laatu. Ja usein myös vähempi parempi 🙂 Myös itsetehty on aina in!

    1. Voih, kunpa osaisinkin tehdä itse vaatteita! Opettelusta se oisi paljon kiinni, mutta kun ei ole aikaa – tai sitä ompelukonetta. 😀
      Hienoa, että meitä on muitakin. Tosiaan tulee paljon parempi fiilis, kun ostaa laatua ja etenkin, jos senkin saa käytettynä. Siinä tulee mietittyä myös tarkempaan, että onko tavara todella tarpeellinen, kun siitä joutuu halpavaatemerkkejä kallimman hinnan maksamaan.

  2. S - Beauty of Life
    18.4.2015, 06:29

    Hyvä kirjoitus 🙂

    1. Voi kiitos S!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *