Blogit
Marulla

Kohti klassisempaa sisustusta

Näitä minun ottamia kotimme sisustuskuvia katsellessa tuskin tulee mieleen klassisuus. Kotimme tyylisuunta edustaa lienee eniten modernia retroa, vaikkakin inhoan lokeroita ja määrittelyjä – tykkään sisustaa kotiamme sen kummemmin tyylisuuntia ajattelematta. Kauniit asiat löytävät meille edustivat ne sitten puhdasta skandinaavisuutta tai retroa kasarikautta. Tarkoitan meidän mielestä kauniit asiat. Sekin kun on katsojan silmissä. 
Graafisten kuosien, leikkisyyden ja mustavalkoisuuden tilalle vyöryy sisustuksen saralla klassisuus ja ajattomuus. Minäkin, vannoutunut graafisten kuosien ystävä ja vanha retrolovettaja huomaan ihailevani vahvojen graafisten linjojen sijaan entistä enemmän puhtaita ja pehmeitä linjoja sekä puuterisia sävyjä. Pellavia ja muita luonnonmateriaaleja unohtamatta. Pikkuhiljaa nämä elementit ovat toki hiipineet myös meidän kotiin. 
Järjestelin tänään keittiön hyllyn astioita ja riisuin osan kupeista kaappiin, jotta sain värimaailmasta rauhallisemman. Kaipaan kotimme sisustukseen herkkyyttä, jota nykyiset raamit eivät pysty minulle tarjoamaan. Tiedättekö, sellaista pehmeämpää värimaailmaa ja kokonaisvaltaista linjakkuutta. Rakkaus väreihin ei ole tietenkään kadonnut minnekkään, mutta kirkkaiden värien sijaan kaipaisin murretumpaa väripalettia. 
Asettelin kupit ja kipot paikoilleen ja ajattelin, että ei helkkari kun kyllästyttää!
Onko tämä se hetki, kun koko oman kodin sisustaminen on totaalisessa murrosvaiheessa ja muutoksen edessä? Radikaalimpien siirtojen sijaan taidan kuitenkin odottaa tyylimuutosta seuraavaan kotiin, mutta oletteko te kärsineet koskaan totaalisesta tyylimuutoksesta? Oletteko uusineet sisustuksen kerralla, vai pikkuhiljaa elementtejä muuttaen? Onko sisustushistoriassasi selkeästi joku ajankohta, jolloin muutit oman tyylin? Romanttisesta moderniin tai vaikkapa retrosta klassiseen tyyliin? Mieluusti kuulisin teidän tarinoita suurista tyylimuutoksista – tai ihan vain vertaistuellisia kokemuksia suuresta sisustuskuumeesta. 

Kommentit (39)

  1. Marika – Kotini on helmeni

    Minusta sinulla on ihana oma tyyli! On ollut ilo seurata sitä. Jos kyllästyttää, niin karsit vain värejä ja kuoseja niin tunnelma on heti rauhallisempi.

    Minulla myös tyyli on muuttunut rohkeammaksi ja persoonallisemmaksi, kun katsoo blogin vuosi sitten otettuja kuvia. Rohkeutta on tullut lisää. Toki meidän monet huonekalut on moderneja ja väriltään valkoisia, jolloin helppo saada extempore kodista hillitty ja hallittukin. Mutta torkkupeittojen asettelu ja sellainen teennäinen ja liikaa mietitty sisustaminen ei kyllä kiinnosta. ?

    • maru

      Värejä tulee varmasti kodistamme aina löytynymään, mutta sävyihin kaipailen muutosta juuri nyt. Rakastan värejä ja kuosejakin, mutta pehmeämmät linja iskee juuri nyt. 🙂 Rohkeus sisustuksessa on paras tapa tuomaan sisustustyyliin omaa ilmettä ja näköä. "Torkkupeittosisustaja" en ole ollut koskaan, vaikka niistä tykkäänkin. Tähän toisaalta saattaa olla syynä se, että jälkikasvu pitää huolen, että peitot eivät saa olla aloillaan hetkeäkään. 😉

  2. Marsu

    Mä kans luokittelisin itseni kanssa moderniin retroon, mutta täytyy myöntää, että mullakin on lähiaikoina mennyt enemmän klassisen suuntaan! Puuterin väristä seinää nyt ainakin pukkaa valkoiseen yksinkertaiseen keittiöön keittiörempassa. Lisänä mustat ja pronnssit yksityiskohdat valaisimissa ja tavaroissa 🙂 Pakko vielä kysyä, mistä tuo roikkuva lasinen pallovalaisin? Aivan ihana!

    • maru

      Oijoi, kuulostaa ihanalta ja mahtavaa, että on muitakin retolovettajia, jotka siirtyy pikkuhiljaa klassisempaan suuntaan. Kumpikaan ei onneksi sulje toistaan pois. 🙂

      Lasivalaisin on Blounin suupuhallettu, kotimainen valo. Aivan ihana! Katsii kurkata heidän verkkosivut http://bloun.com

    • Marsu

      Kiitos, täytyykin käydä saman tien kurkkaamassa. Oon ihan hurahtanut valaisimiin, vaikka harvoin niitä tulee hankittua!

  3. maja | mustaovi

    Minulla on tyyli muuttunut vuosikymmenien ja uusien osoitteiden myötä. Ensimmäisessä omassa kodissani kaksikymmentä vuotta sitten oli hempeän vaaleansininen ja keltainen kausi. Sitten tuli Ikea-villitys, joka vaihtui kolmannen kodin myötä pähkinänsävyisieen parkettiin ja korkeakiiltoisiin keittiönkaappeihin. Tämän jälkeen vuorossa oli legovärit ja pastellit. Kunnes rakensimme talon, joka on vielä aika tyhjä kanvas 🙂

    • Lyde

      Mahtavaa, meillä on ollut hyvinkin samanlainen kehityskaari 🙂 Näin mielessäni omia vanhoja kotejani kun luin tämän kommenttisi. Me taidetaan olla vielä osittain tuossa legovärien ja pastellien yhdistelmässä, mutta niitä on vain ripauksina enää 😀

    • maru

      Olisipa Maja kiinnostavaa nähdä kuvia vanhoista kodeistasi! Postausta kehiin siis. 🙂 Itsellä on vielä omien kotien suhteen niin lyhyt historia, että "kausia" ei ole kertynyt montaa ja rajapinnat ovat hyvin häilyviä. Mielenkiinnolla seurailen, kuinka kotinne kasvaa – ja samoin teidän Lyde! 🙂

  4. Noora / Villakoiria ja kissankarvaa

    Mullahan kävi juuri niin, että kun ostin oman asunnon ja maalasin pari seinää, hurahdin sisustamiseen! Sitä ennen en siitä mitenkään ihmeemmin ollut kiinnostunut, enkä kovasti uhrannut siihen ajatuksia. Sitten aloin lukea sisustusblogeja ja -kirjoja ja päätin alkaa opiskella sisustusalaa. Mun sisustuskausia ei ole kovin montaa vielä ehtinyt olla, mutta ensin oli musta-harmaa-punainen-kromi (kääk!), sitten turkoosi, ja nyt alkaa pikkuhiljaa mennä valkoisempaa suuntaan (valkoinen-harmaa-vaalea puu-hiekka-messinki, mitänäitänyton). Koska budjetti on hyvin rajallinen, olen tyytynyt suunnittelemaan ja pikkuhiljaa säästämällä pyrimme muokkaamaan sisustuksen omanlaiseksemme. Onneksi oikeastaan ainut muutosta todella kaipaava huone on olohuone, muut (no joo, vessan haluaisin järkevämmäksi, mutta se vaatisi täysremonttia) on ainakin lähempänä omaa mielikuvaa siitä mitä haluaisin niiden olevan. Ja jo äskeistä lausetta kirjoittaessani keksin miljoona asiaa, mitä niissäkin oikeastaan pitäisi vielä tehdä… Suurin juttu lienee tavaramäärän karsiminen ja suhteuttaminen säilytystilan määrään. Jo se riittäisi hyvään alkuun, ettei aina olis niin kaaos. Ja kaaokselta todella tarkoitan kunnon kaaosta, ei mitään paria mukia sohvapöydällä ja muutamia koirien ja lapsen leluja lattialla…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *