Blogit
Marulla

Kasvitauluöverit

Kenkävero Mikkelissä (ihana paikka, tästä myöhemmin lisää) aloitti uudistuotannon Ebba Masalin kasvitauluista viime vuonna. Ensin ajattelin, että onpas kiva juttu ja ostin omaankin kotiin yhden kasviaiheisen julisteen Kuopion Taito Shopista.
Vuoden sisällä valikoima on laajentunut räjähdysmäisesti ja nyt opetustauluaihe on painettu pussilakanoista peltipurkkeihin ja kaikkialle siltä väliltä. Kenkäverossa käydessä tuli ähky – menikö vähän överiksi?
Muistatteko, kun 2000 -luvun alussa Kaj Stenvallin disney aiheisia ankkatauluja oli kaikkialla? Taiteilija itse on myöhemmin myöntänyt, että menetti massatuotannon myötä uskottavuutensa taiteilijana. Jos tuotanto olisi pysynyt hillittynä, niin saattaa olla, että ankka-aiheiset taulut olisivat edelleen haluttua tavaraa. Kaj Stenvallille ankoille ja Ebba Masalinin kasviaiheille kävi samoin – minulle vähempi olisi ollut sittenkin ennemmän.
Ymmärrän hyvin sen, että jos oma tuote menestyy on sen valikoimaa helppo kasvattaa melko pienellä vaivalla. Jokaiselle jotakin -ajatus ei kuitenkaan kanna kauhean kauas. Pitäisi ajatella enemmänkin sitä, että mikä tuote sopii printille ja missä se pääsee oikeuksiinsa? Olisko tässä Ebba Masalinin tapauksessa valikoimaan kuitenkin riittänyt julisteiden ohella, puiset tarjottimet ja vaikkapa ne keittiöpyyhkeet? Omaan silmään pöytäliina, servetit ja peltipurkit (tulitikkurasioista puhumattakaan) on vaan liikaa. Kertakaikkiaan liikaa. 
Mietin tässä vain, että mitähän itse Ebba Masalin olisi tästä tuumannut? Ebba Masalinin tekijänoikeudet vapautuivat vuonna 2013 ja nyt tienestit kasviaiheisista tuotteista menee aivan jonnekin muualle, kuin Ebban jälkeläisten tilipussiin. Kyllä se voi vähän kurjalta tuntua, vai olenko sittenkin aivan väärässä?
Olisi mielenkiintoista kuulla, että millaisia ajatuksia tämä teissä herättää? 
Milloin vähemmän on enemmän?
Vai kenties sittenkin enemmän on enemmän?

Kommentit (9)

  1. Anu Popper

    Minulla on ihana sarja alkuperäisiä ja ne on nyt varaston perukoilla, kun massatuotanto vei niistä kaiken kauniin mennessään. Tosi harmi. Muistatteko Marimekko Unikko överit 90-luvulla, löytyi kävelysauvaa, televisiota ja koko karderopi, ei siedä vieläkään kuosia.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *