Jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään

Juttelin tässä aiemmin tällä viikolla miehen kanssa bloggaamisesta. Tuntuu, että olen tässä jo jonkin aikaa pohdiskellut, että mikä on tämän minun bloggaamisen ydin? Kirjoittaminen itselle, muille vai tavoite kasvattaa lukijamäärää? Valehtelisin jos väittäisin, että en suhtautuisi tähän bloggaamiseen kasvujohdanteisesti. Kuitenkin pitäen mielessä ilon kirjoittaa ja sen oman tyylin. Välillä olen jättänyt sanomatta asioita, joita olisin blogissa halunnut, mutta olen vähän jännittänyt kommenttikenttään saapuvia viestiä.
Juttelun lomassa mies sanoi Ruger Hauerin biisista lauseen: Jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään. Osu ja uppos. Illalla kuuntelin koko biisin, sillä lause teki lähtemättömän vaikutuksen – juuri tätä tarviin! Olen tyyppinä aika pitkälti sellainen, että en halua loukata ketään. Teen sellaisia valintoja, että kaikilla olisi hyvä mieli. Sellainen luovijatyyppi. Valmis joustamaan ja olemaan mieliksi. Ihan kiva, mutta lopulta sellaiset tyypit jää taka-alalle. Enkä nyt tarkoita ainostaan tätä blogiskeneä, vaan elämää yleensä. 
Tällä viikolla olen jättänyt joustamatta useammasta asiasta. Oikein keskittynyt miettimään, että mitä minä haluan. Ollut tiukkana palkkioneuvottelussa ja sanonut mielipiteitä suorempaan kuin koskaan. Mikä tärkeintä – loukkaamatta ketään. Tartten ehdottomasti enemmän sellaista tiukkaa asennetta, mutta kuitenkin entisellä elämänilolla ja ystävällisyydella höystettynä. Välillä sitä kaipaa kunnon potkun persiille. Itseltään.
Ensimmäinen työviikko vierähti ohi ja huomasin miettiväni toooooodella paljon lasten kurahousuja ja sitä, että muistikohan se mies nyt irroittaa ne kumpparin pohjalliset ennen kuivattamista? Mieli on vaellellut kotona ja kotona ollessa töissä. Loppuviikosta jo ymmärsin, että minun ei tarvitse töissä miettiä kotiasioita. En saa muuten mitään aikaiseksi. Kotona voin sitten olla lasten kanssa sata lasissa. Jos yritän antaa jatkuvasti jokaiselle jotain, kukaan ei saa minusta mitään.

Kun mä haluun miellyttää massaa, kun mä haluun miellyttää kassaa. 
En voi tätä selväksi selventää, kun jokaiselle jotain on ei mitään kellekkään.

Mutta ei hätää hei, en minä aio maailmaani täysin mullistaa.

Vähän vain ravistella.

Kommentit (34)
  1. Kaisa / Villa Murunen
    2.4.2016, 10:07

    Hyviä mietteitä, laitan muistiin 🙂

    1. Voi kiitos! 🙂

  2. Venla //Lämmin ilo
    2.4.2016, 10:30

    Kuulostaa tutulta. Olen samanlainen miellyttäjätyyppi blogissa ja blogin ulkopuolella. Pikkuhiljaa mieheni on saanut minut ymmärtämään asian huonot puolet ja ravistellut minusta irti pienen vastaanpanijan 😀

    1. Hyvä mies sinulla! Nyt vaan samaa asennetta kehiin mysö blogissa! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *