Ajatuksia bloggaamisesta

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun julkaisin ensimmäisen tekstin Nuapurissa -blogissa. Moni ei teistä tiedä, että kokeilin bloggaamista jo aiemmin, mutta en silloin päässyt hommaan sisälle ja blogin kirjoittaminen loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Nuapurissa -blogi jäi kuitenkin osaksi elämääni ja täytyy todeta, että se on antanut minulle huimasti ilonaiheita! Olen saanut tutustua bloggaamisen kautta upeisiin blogeihin ja kirjoittajiin niiden takana. Ensimmäisien blogipostauksien lukeminen aiheuttaa minussa samankaltaista tunnetta, kuin lukisin vanhaa päiväkirjaa – etenkin ne alkuaikojen karmeat kuvat. Täytyy todeta, että jonkinlaista kehitystä on tapahtunut valokuvauksen saralla, vaikka edelleen kehitettävää löytyy ja paljon! Blogi on myös antanut siivet unelmille ja pian tekin pääsette tutustumaan pieneen sisustusalan yritykseeni, jota olen työstänyt kaiken muun ohella.

Blogi on hakenut vuoden aikana uomaansa ja se on onneksi jaksanut kulkea mukana elämänmuutoksista huolimatta. Bloggaaminen kesti töihin palaamisen ja uuden raskauden alkuväsymyksen. Postaustahti on vaihdellut ja aina rahkeet eivät ole riittäneet uuden luomiseen ja inspiroiviin DIY -juttuihin. Hetkellisesti olen muistutellut itsellenikin, että tämän on tarkoitus olla iloa tuova harrastus eikä pakkopullaa. Lukijat kyllä säilyvät mukana, vaikka päivityksiä tulisi harvemmin ja sisältö ei aina olisi tee-se-itse tyyppistä ja super-inspiroivaa. Sitäpaitsi lukijat huomaavat sen, jos bloggaajan ajatus ei ole ollut täysin mukana postauksessa. Kiitos kuuluu siis kaikille teille uusille ja vanhoille lukijoille, joiden takia tätä on erityisen mukava tehdä!
Esmeralda´s blogin Essi pohti omassa blogissaan sitä, että millainen on hyvä blogi? (Hyvä kirjoitus Essi!) Kuinka pitää lukijat kiinnostuneina? Etenkin minä jäin pohtimaan sitä, että onko aihealue lukijoille liian kapea ja tylsä, jos bloggaaja kirjoittaa ainoastaan yhdestä osa-alueesta (esim. sisustuksesta) ja jättää paljastamatta asioita itsestään? Mikä on sopivasti? Mitä lukijat haluavat tietää kirjoittajasta ja mitä kirjoittaja on valmis paljastamaan? 
Olen itse joutunut pohtimaan tätä asiaa melko paljon, etenkin oman työni kannalta ja päätynyt siihen, että en ihan hirveästi kerro itsestäni. Arkisia kuulumisia blogista kuitenkin löytyy, mutta syvällisemmät pohdinnat olen jättänyt muihin foorumeihin. Tässäkin asiassa olen joustanut – alun nimimerkki Marjukka on vaihtunut omaan, oikeaan nimeeni ja kasvoni olen paljastanut jo useaan otteeseen. Mies ei halua blogissa esiintyä ja pojan suhteen olen ottanut saman linjan, osittain myös miehen toiveesta. En halua joutua tilanteeseen, jossa yksityiselämääni käytetään minua vastaan ja etenkin työelämässä se on mahdollista. Vanhat lukijat sen varmaankin jo tietävät mutta uusille tiedoksi, että työskentelen lastensuojelutyön parissa.

Toistaiseksi blogin sisältö on pysynyt melko tarkasti rajattuna sisustusaiheisiin postauksiin, mutta Instagramissa väläyttelen hieman enemmän lifestyleä. Tällä hetkellä runsaampi lifestylen tuominen Nuapurissa blogiin tuntuu päälleliimatulta, mutta en koskaan sano ei koskaan. 🙂
Tykkään lukea blogeja, joissa kirjoittaja antaa jotain itsestään. Sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa sitä, että kertoo asioita henkilökohtaisella tasolla. Joillain on taito tuoda persoonansa esiin muutaman lauseen kirjoituksella. Olenkin huomannut, että tykkään eniten blogeista, joissa kirjoittaja tuntuu miellyttävältä tyypiltä! Ihminen blogin takana on siis se kaikkein tärkein, vaikka aihealue olisi hyvin pinnallinen. Kiinnostavissa blogeissa näkyy myös elämän jälkiä – liika kliinisyys ja jatkuvat mainostyhteistyöt karkoittavat minut pois lukijoiden joukosta. 
Esitänkin teille saman kysymyksen, kuin Essi omassa blogissaan;
 Millainen on mielestäsi hyvä blogi? Pysyvätkö yhden aihealueen blogit kiinnostavina?
Muistahan käydä osallistumassa synttäriarvontaan!
Kommentit (27)
  1. Mulla on vähän sama näkemys blogeista. Haluan saada jotain tarttumapintaa. Blogi voi olla kertomus elämän ihanista asioista, ei sekään haittaa mutta pieni rosoisuus tekee kirjoittajasta inhimillisen ja samaistuttavan. Eihän nettiin tarvitse (tai ehkä kannatakkaan) niistä kipeimmistä asioista kirjoittaa, usein riittää joku pieni ajatuksenpoikanen tai ehkä jopa kuvakin. Kaikkihan saa eri asioita irti blogeista.

    Itse luen paljon sellaisia pienempiä blogeja, suoraan sanottuna niiden isojen kohdalla tulee herkästi sellainen olo että kirjoittaja kirjoittaa siitä mitä lukija haluaa kuulla, ei siitä mistä hän itse haluaisi kirjoittaa (minkä kyllä ymmärrän koska kaikki henkilökohtaiset jutut saatetaan ruotia keskustelupalstoilla). Koen että pienemmissä blogeissa ajatus on vapaampi, ihminen enemmän oma itsensä koska uskaltaahan sitä enemmän. Kyllä yhdenkin aihealueen blogit saattavat olla mielenkiintoisia, kaikki riippuu siitä miten asia esitetään. Kyllä minä mielummin luen ihmisen intohimosta käsitöihin (vaikka en itse niitä tee) kuin selaan blogista mainoksia 🙂 Jos joku asia on ihmiselle tärkeä, ja se näkyy, on siitä tavallaan aina kiehtova lukea.

    Olipas hyvä kirjoitus! Pisti itsenikin pohtimaan asioita. Pidän sinun blogistasi hurjasti, olet oma itsesi ja kuvasi ovat kauniita. Ja kuinka tärkeää työtä teetkään, hatunnosto!

    1. Kiitos hujasti kehuista Ada! Lämmittivät mieltä. 🙂

      Sinulla on juuri mainitsemani kirjoittamisen taito. Osaat taitavasti luoda tunnelmaa, paljastamatta kuitenkaan liikaa. Arvostan!

      Tosi hyvä vastaus ja olen kaikkinensa samoilla linjoilla kanssasi. 🙂

  2. Syvältä.Sanna.
    21.9.2014, 08:10

    Hei, hyvä teksti. Minua kiinnostaa yhdenkin aihealueen blogit. Eniten pidän tavis ihmisten tavis kodeista tavis budjeteilla. Itse myös miettinyt tuota kuinka paljon itsestäni tai lapsistani kerron, ja olen tullut siihen tulokseen etten juurikaan mitään. Toisaalta taas sivutan hiukan omaa elämää ja ajatuksia esimerkiksi äitiys ja -kasvatuspohdinnoissa. Onnea yksi vuotiaalle!

    1. Taviksesta minäkin pidän – jotenkin siinä ihminen tulee lähemmäksi.

      Itse olen ehkä turhan varovainen myös kasvatuspohdinnoissa, juurikin työn vuoksi.. Vaikka välillä tekisi mieli. En halua, että töissä tulee sanomista. 🙂

      Kiitos onnitteluista! Ihanaa, että seurailet blogiani niin ahkerasti ja muistat aina kommentilla. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *