Blogit
Lunni leipoo

Sitruunamacaronit ja macaronien kirous

Jos kirjoittaisin blogiani englanniksi ja harrastaisin kiroilemista blogissani, aloittaisin tämän postauksen lauseella macarons are a motherf*cker. Mutta koska en tee kumpaakaan, avaudun suomeksi hieman sivistyneemmin. Macaronit ovat aiheuttaneet minulle ja varmasti aika monelle muulle kotileipurille enemmän harmaita hiuksia kuin yksikään muu leivonnainen. Ekoja kertoja näitä pahamaineisia pirulaisia tehdessäni olin vain liian taitamaton enkä omistanut keittiövakaa. Sanoisin että jos ei tiedä tarkalleen, miltä taikinan tulee näyttää, tuntua ja melkein haistakin, ei pärjää ilman keittiövaakaa.

Keittiövaa’an hankittua onnistuin useita kertoja, mutta macaronit voivat epäonnistua niin monesta syystä. Taikinan tulee olla juuri sopivan löysää mutta silti jämäkkää: niin, että se laskeutuu takaisin aloilleen 10 sekunnissa. Jos sekoitat pari kertaa yli tai ali sopivan määrän, koostumus ei ole oikeanlainen. Macaroneja pitää myös kuivattaa ennen uuniin laittamista, jolloin pinnalle muodostuu kova kalvo. Näin pinta pysyy uunissa tasaisena, ja asiaankuuluva jalka pääsee muodostumaan. Lisäksi eri raaka-aineet saattavat tuottaa eri tuloksen! Jos mantelijauhot ovat ylityöstettyjä ja liian rasvaisia, macaroneista tulee uunissa ryppyisiä. Myös liian hätäinen kuivattaminen saattaa tuottaa ryppyisen pinnan.

Halusin tehdä äidilleni äitienpäivälahjakso macaron-leivoksia, koska äiti on macaronien suuri ystävä. Vitsi kuinka minua ärsytti, kun tein tällä viikolla peräti kaksi kertaa peräkkäin ryppyisiä macaroneja! Mantelijauhoissani taisi olla vikaa, tai sitten jotkut yliluonnolliset voimat vain puuttuivat peliin, en tiedä! Nämä sitruunamacaronitkin saivat hieman ryppyisen ulkomuodon paistamisen puolessa välissä, mutta maku ja koostumus oli muuten ihan nappiin, joten päätin olla välittämättä. Mutta macaronit, olette te kyllä yksi hiton riesa…

PS. Te ootte hulluja! Eilen rikottiin varmaan kolminkertaisesti kaikki kävijäennätykset, syynä yksi pieni Nutella-juustokakku. 😀

Sitruunamacaronit

Ainekset

200 0
tomusokeria
110 g
mantelijauhoja
90 g
kananmunan valkuaista (n. 3 isoa valkuaista)
25 g
sokeria
1 tl
sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
0
geelimäistä elintarvikevärä (keltaista)
Täyte
45 g
voita
150 g
tomusokeria (n. 2 1/2 dl)
2 tl
kermaa
1 tl
sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
1 rkl
sitruunan mehua
Muut ainesosat

Tee näin:

Siivilöi tomusokeri ja mantelijauho kulhoon, tee siivilöinti mielellään parikin kertaa jotta suurimmat möykyt poistuvat.

Vatkaa huoneenlämpöset valkuaiset puhtaassa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi (rakenne kuin kylpyvaahdolla). Lisää sitten sokeri lusikallinen kerrallaan joukkoon samalla vatkaten, vatkaa kunnes rakenne muistuttaa partavaahtoa. Älä ylivatkaa!

Lisää pieni määrä tomusokeri-mantelijauhoseosta valkuaisvaahdon joukkoon, sekoita voimakkaasti ja huolellisesti sekaan. Lisää sitten loput jauhoseoksesta ja raastettu sitruunan kuori varovaisemmin käännellen. Jatka kääntelyä ja lisää geelimäinen elintarvikeväri noin puolessa välissä sekoittelua. Sopiva määrä sekoituskierroksia on n 50, mutta olen huomannut raaka-aineiden käyttäytyvän joka kerralla hieman erilailla. Koostumus on oikeanlainen, kun massa laskeutuu takaisin omaan muotoonsa 10 sekunnissa, jos tiputat siitä nokareen lautaselle.

Lusikoi valmis massa pursotinpussiin, jossa on 1-senttinen pyöreäpäinen tylla. Pursota massasta halkaisijaltaan n. 3 sentin kokoisia ympyröitä leivinpaperille, jätä parin sentin kohoamisvarat. Kopauta uuninpeltiä pöytää vasten pari kertaa voimakkaasti, jotta suurimmat ilmakuplat tulevat pintaan.
Anna leivosten levätä huoneenlämmössä 30-60 minuuttia tai kunnes niiden pinnalle muodostuu kova kelmu.

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Paista kuoria n. 15-20 minuutin ajan tai kunnes sormella koittaessa tuntuu, että hattu on kiinni jalassa (hattu on kuoren pinta, jalka röpeliäinen pohja). Kuorien ei kuuluisi saada väriä paiston aikana juurikaan.

Anna kuorien jäähtyä ritilällä täysin ennen kuin irrotat ne veitsen avulla leivinpaperilla. Kypsien kuorien pitäisi irrota leivinpaperista melko vaivattomasti.

Valmista täyte vatkaamalla huoneenlämpöinen voi pehmeäksi ja vaaleaksi tomusokerin kanssa. Lisää kerma, sitruunan raastettu kuori ja sitruunan mehu ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi pursotinpussiin, leikkaa pussiin muutaman millin kokoinen reikä.

Etsi kuorille samankokoinen pari ja pursota toiselle kuorelle reunoja myöten täytettä. Laita päälle toinen kuori. Macaronit säilyvät rasiassa täytettyinä kylmässä n. viikon, parhaimpia ne ovat seuraavana päivänä täyttämisestä.

Kommentit (5)

  1. Anne P.

    En kyllä ihmettele että SE nutella-juustokakku rikkoi kävijäennätykset 😀 jaoin sen Facebookissa omalla seinälläni ja siitä tykättiin!

    En ole koskaan kokeillut macaronsien tekoa, ei varmaan ihme kun en saa yksikertaisimpiakaan leivoksia onnistumaan 😀 nämä olisi kyllä varmasti minunkin makuuni, sitruna <3 ja upeat kuvat jälleen!

  2. annamaria

    Anne: Hahaa, ja mä kun mietin että julkaisenko ohjetta kun kuvatkin oli niin rupusia (kakku vuoassa jne.)! Mutta kiva jos ohje on ollut mieleen. 🙂

    Minäkin viivyttelin macaron-leivosten tekemistä vaikka kuinka kauan, ja voi sitä kirosanojen määrää mitä ilmoille on päästelty näitä tehdessä. Mutta väittäisin että ovat vaivan arvoisia. 😉 Ja voi kiitos!

  3. Piia

    Juu haluaisin joskus nähdä miltä se oikeiden macaronien tekoprosessi näyttää, sillä olen kehittänyt munatonta ja mantelitonta reseptiä ja se on aika vaikeaa kun niitä aitoja ei ole nähnyt 😀 Ekalla kerralla ilman kunnon soijajauhoa – itse soijapapuja jauhottamalla – onnistuin itse asiassa paremmin kuin kertaakaan sen jälkeen. Sain sen jalan. Nyt on muut kiireet pitäneet poissa keittiöstä, mutta täytyy palata kehitystyön pariin kun uusi pränikkä keittiö valmistuu! Ja tulee kyllä niin unelma, voisi melkein alkaa tekemään videoruokablogia kun tilaa tulee niin ruhtinaallisesti 😛

  4. Kaisa P

    heippa! Yhden kerran macaroneja tehneenä halusin tulla kysymään pitääkö valmiiden macaronien rakenne olla rapea vai pehmeä, itselläoli semmoinen rapea, liekö sitten ollut uunissa liikaa?.

  5. Tiina / Kakkupuutarha

    Ymmärrän tätä tuskaa niin hyvin! Joskus ei vaan pääse sen jäljille, missä kaikki menee pieleen. Olen väsännyt elämäni parhaat macaronit yhden hyvin väsyttävän työviikon päätteeksi perjantai-iltana klo 22 vasemmalla kädellä. Tuolloin olin aivan varma, että kaikki meni pieleen, kunnes irrottelin täydellisesti alapinnaltaankin paistuneita kuoria irti leivinpaperista. Ihan ihme hommaa, mutta hyvinhän säkin onnistuit taas kuvista päätellen! 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *