Polkuja ja kasvihuoneen kasausta

Kaiken työstressin keskellä, on ollut kyllä ihanaa saada kuopsuttaa tuolla pihalla. Tänä keväänä olen myös ensimmäistä kertaa tajunnut, että piha alkaa pikkuhiljaa paikoin näyttämään laitetulta, eikä vain siltä että kaikki rehottaa. Sitä rehottamistakin ehti meinaan jo aika monta vuotta katsoa, ennen kuin rempasta ehti siirtyä pihan kunnostamiseen.

Minä se myös jaksan joka välissä hehkuttaa meidän viime kesän pihasuunnitelmaa. Oli kyllä maailman paras päätös palkata siihen Greatroomista ammattilainen. Ilman sitä, en olisi varmaan vieläkään saanut mitään aikaiseksi. Nyt mulla on selkeät suunnitelmat, itse vaan täytyy päättää missä järjestyksessä mitäkin tekee. On myös hauskaa kierrellä kukkakauppoja valmis kasvilista kädessä. Se on kuin aarteen metsästystä, kun etsii just jotain tiettyä valmiiksi mietittyä perennaa. Varsinkin kun ne pääsee vielä istuttamaan paikoilleen.

Tänä keväänä olemme aloitelleet polkujen tekemistä, pystyttäneet kasvien tukikaaret kärhöjä varten porteille. Olen siistinyt ja laajentanut sisäänkäynnin perennapenkin, laittanut kasvulaatikot uuteen paikkaan. Meidän Eppu-kissan hauta sai päälleen suikeroalpia, joka on hauskan näköinen leviävä perenna, jossa on keltaiset kukat. Keltaiset, niinkuin Eppukin oli. Kaiken huipuksi, viime viikonloppuna kasvihuoneen runko saatiin pystytettyä. Voin sanoa ettei ollut mikään helppo nakki, kun ohjeet oli kadonnut… Miljoona outoa osaa, ei hajuakaan mikä menee minnekin. Onneksi youtubesta löytyi vastaavan kasvihuoneen suuntaa antavat kasaamisohjeet. Videoita sitten tuijoteltiin uudestaan ja uudestaan, ja pikkuhiljaa kokeilemalla ja korjaamalla runko tulikin valmiiksi. Kasvihuone on vielä pahasti kesken, mutta siitä jo pystyy näkemään mitä tuleman pitää. Se näyttää jo nyt kivalta, kun sokkeli on vanhoista tiilistä ja taustan puut peittävät näkymän tielle. Tuolla on kyllä varmasti kiva syksylläkin istua iltaa pienellä rottinkisohvalla. 

Tähän juttuun pihaa kuvatessani mietin, että oikeastaan ihan hyvä että tehdään tämä näin pikkuhiljaa käsin. Ei kuitenkaan olisi kivaa vuokrata pihalle kaivinkonetta ja räjäyttää koko pihaa tyhjäksi. Täällä näyttäisi melko ankealta muutaman vuoden kun kaikki uusi kasvillisuus olisi niin pientä ja uutta. Vanhan talon piha saa mielestäni osin vähän repsottaakin. Mieluummin rikkaruohoa kuin täysin kaivettu piha. Olisi tosi ankeaa kerralla kaivaa ylös kaikki vanhat ihanat kielopaikat, tai valkovuokko-pilvet. Mieluummin näin että kaivetaan mistä raaskitaan, pikkuhiljaa. Että jossain on joka vuosi jotain uutta, mutta myös sitä vanhaa, ja pikkuhiljaa nekin sitten kaikki yhdistyy ihanaksi ja reheväksi pihaksi.

Onhan siinä toki kova työ kun kaiken kaivaa käsin, mutta sillä periaatteella me melkein sisälläkin rempattiin. Eri asia olisi jos pihalla olisi oma pieni kaivinkone, jota käyttää silloin tällöin pienissä jutuissa, eikä revi pihaa kerralla vuokralaitteella auki. Kun ei ole, niin näin mennään. Toisaalta, mä nautin tästäkin puuhastelusta kyllä, vaikka vähän hidasta onkin. Toisaalta tästä tulee vanhat ajat mieleen, kun miehen kanssa iltaisin rempattiin kun lapset meni sänkyyn. Nyt sitten tehdään pihatöitä illan viileydessä yhdessä.

Kesäillat on muutenkin mun lempiaikaa. Varsinkin näi lämpimät kesäillat. Kun on hiljaista, kaunista, sopivan lämmintä ja omaa aikaa.

Hei muuten, Jos sulla sattuu olemaan C-more, niin kannattaa tänään katsoa sieltä illalla klo 20 Kenen kotona-jakso nro.9. Sielä saattaa näkyä tuttuja, ja tuttu koti. 😉 Jos sulla ei ole C-morea, niin kyseinen jakso tulee Avalta ensi viikon ke klo 20.

-Henna-