{"id":6842,"date":"2020-03-02T22:27:07","date_gmt":"2020-03-02T20:27:07","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/?p=6842"},"modified":"2020-03-02T22:27:07","modified_gmt":"2020-03-02T20:27:07","slug":"kissat-ja-yksi-mieleton-koira","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/kissat-ja-yksi-mieleton-koira\/","title":{"rendered":"Kissat ja yksi mielet\u00f6n koira"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>Lupasin aiemmin tehd\u00e4 ihan oman postauksen meid\u00e4n rakkaista karvaisista perheenj\u00e4senist\u00e4. Piti kyll\u00e4 tehd\u00e4 se jo helmikuun alussa, mutta johonkin t\u00e4m\u00e4 kuukausi j\u00e4lleen h\u00e4visi.<\/p>\n

Meill\u00e4 oli nimitt\u00e4in helmikuussa mun puodilla “Kissojen helmikuu”-kampanja. Korson Aseman puoti ja ekokauppa Oranssi Orava lahjoitimme yhdess\u00e4 3 % myym\u00e4l\u00f6iden myynnist\u00e4 Helsingin el\u00e4insuojeluyhdistyksen kissoille. Ostimme lahjoituksella tarvikkeita Hesyyn. Lis\u00e4ksi meille sai tuoda myym\u00e4l\u00e4\u00e4n ruokaa ja kissanhiekkaa, jotka veimme Hesyyn. Koko kuukauden postasimme puodin somessa omista kissoistamme, ja jaimme asiakkaiden kissoista kuvia. T\u00e4n\u00e4n\u00e4 tosiaan kampanja p\u00e4\u00e4tyi siihen, ett\u00e4 k\u00e4vimme siel\u00e4 Hesyss\u00e4 vierailulla ja viem\u00e4ss\u00e4 per\u00e4kontillinen ruokaa ja hiekkaa.<\/p>\n

Meill\u00e4 on Oranssin Oravan Erikan kanssa molemmilla kolme kissa, ja vaikka muutkin el\u00e4imet on l\u00e4hell\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4, olemme kuitenkin eniten kissa-ihmisi\u00e4. Siksi t\u00e4m\u00e4 kampanja oli kunnioituksena erityisesti kissoille.<\/p>\n

Kampanjan my\u00f6t\u00e4 tulin viel\u00e4 t\u00e4nnekin kertomaan meid\u00e4n kolmesta kissasta, ja tietenk\u00e4\u00e4n emme saa unohtaa meid\u00e4n ihanaa Unto-koiraa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n. <3<\/p>\n

Meid\u00e4n perheeseen kuuluu siis Osku, Minni ja Oliver. Sek\u00e4 koira Unto Hermanni. Kissat ovat kaikki maatiaisia, ja Unto sekarotuinen, labbiksen ja lapinkoiran sekoitus.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Osku-rapsutuksia rakastava ihana pullero<\/h3>\n

Osku on meid\u00e4n perheen vanhin el\u00e4in. Osku tuli meille 2011 kun tarvitsimme uuteen taloomme hiirikissan. Oskun haimme jo aikuisena kissana, ja v\u00e4h\u00e4n jo valmiiksi itkett\u00e4\u00e4, kun se on ainakin 10-vuotias jo…<\/p>\n

Osku on pullea ja leppoisa tyyppi, ja monen tuttumme suosikki-kissa. Ihanat nappisilm\u00e4t, pitk\u00e4t viiksikarvat ja pulleus ovat Oskun tavaramerkki. Osku on meid\u00e4n kissoista ainut joka ulkoilee vapaana p\u00e4ivitt\u00e4in, hiirikissaksihan se meille alunperin hankittiinkin. Tuon j\u00e4lkeen on somessa paljon kohkattu kissojen vapaanapidosta, haukuttu jopa omistajia v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi. Mik\u00e4 on mielest\u00e4ni j\u00e4lleen eritt\u00e4in kapeakatseista ajattelua. Tottakai Osku on meille t\u00e4rke\u00e4, eik\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi vapaaksi jos olisi jatkuvasti vaarassa. Mutta Osku pysyy pihassamme, eik\u00e4 ole ikin\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt kiinni tai l\u00e4hde autotielle. Se pyydyst\u00e4\u00e4 hiiri\u00e4 ja rottia, py\u00f6rii pihassa ja moikkailee iloisena asiakkaita oven edess\u00e4. Kun sit\u00e4 huudetaan sis\u00e4\u00e4n sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, se tulee aina, yleens\u00e4 jo odottelee kuistilla. Se suorastaan kerj\u00e4\u00e4 rapsutuksia, my\u00f6s asiakkailta. Ja niit\u00e4h\u00e4n tulee paljon. Kukaan ei voi vastustaa meid\u00e4n kehr\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 pullukkaa. Moni lapsi my\u00f6s oikein odottaa tapaavansa Oskun. Oskusta onkin tullut oikein meid\u00e4n puodin sis\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4!<\/p>\n

Osku osaa kuitenkin olla my\u00f6s aika j\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4lill\u00e4. Jos se haluaa y\u00f6ll\u00e4 ulos, se tekee kaikki temput jotta nousen yl\u00f6s. Kolistelee valon johtoa mun vieress\u00e4, raapii tapettia tai ovea jne. Osku on my\u00f6s herkin tekem\u00e4\u00e4n pissoja ja kakkoja v\u00e4\u00e4riin paikkoihin… Ja kun se haluaa silityksi\u00e4, se tulee aivan naamalle kehr\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n niin kovaa, ett\u00e4 naapuriin kuuluu. Osku siis ottaa sen mit\u00e4 haluaa, ja tekee miten haluaa!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Unto Hermanni-Leppoisa lunta rakastava yst\u00e4v\u00e4<\/h3>\n

Unto saapui meille seuraavana, ja itseasiassa h\u00e4netkin otimme meille t\u00f6ihin, vahtikoiraksi. (\u00e4lk\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4k\u00f6 nyt heti v\u00e4\u00e4rin, ihan perheenj\u00e4seneksi ne on otettu my\u00f6s. ) Olimme asuneet pari vuotta t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja tarvitsimme koiraa vartioimaan kotia. Kun p\u00e4\u00e4t\u00f6s koirasta tehtiin, kyselin Facebookissa olisiko jollain pentuja. Ty\u00f6kaverini oli ottamassa just koiraa ja kertoi ett\u00e4 pentueessa olisi yksi vapaa koira viel\u00e4. Niin heille meni Unton lyhytkarvainen veli, ja se kaikista karvaisin pikkupallero Unto tuli meille.<\/p>\n

Unton kanssa tosin muodostui vuosien ongelmaksi eroahdistus. Olin tuolloin koti\u00e4iti, ja melkein aina kotona, joten Unton oli vaikea oppia olemaan yksin. Vuosia taistelimme asian kanssa, k\u00e4vimme koulutuksissa ym mutta silti koira repi tavarat, sein\u00e4t, ovenkarmit jne….<\/p>\n

Nyt Unto on muutaman vuoden ollut jo suht n\u00e4tisti yksin, mutta edelleen itkee aina kun lauma l\u00e4htee. Muutoin Unto on maailman leppoisin ja kiltein koira. Se tottelee hienosti, ei hauku muuta kuin vartioidessaan taloa, ottaa hyvin vastaan vieraat koirat ja uudet kissat. Se haluaa vain olla kaikkien yst\u00e4v\u00e4. Se rakastaa lunta ja kes\u00e4ll\u00e4 juosta m\u00f6kin pihalla.<\/p>\n

\"\"<\/a> \"\"<\/a><\/p>\n

Minni-rohkea laatikossa asuva neiti<\/h3>\n

Minni on meid\u00e4n ensimm\u00e4inen kissa joka tuli meille ihan pentuna. P\u00e4\u00e4tin hankkia uuden kissan meid\u00e4n esikoiselle joululahjaksi muutama vuosi sitten. J\u00e4lleen l\u00f6ysin kissan Facebookin kautta tutun tutulta. Minni oli saanut el\u00e4\u00e4 pentuaikansa todella hyv\u00e4ss\u00e4 perheess\u00e4, ja olikin uskomattoman rohkea heti saapuessaan.<\/p>\n

Minni on perheen ainut tytt\u00f6 itseni lis\u00e4ksi. Se on todella pieni ja siro, mutta rohkea ja reipas. Se viihtyy parhaiten meid\u00e4n esikoisen kanssa, nukkuu h\u00e4nen syliss\u00e4 esikoisen pelatessa tai nukkuu ihan h\u00e4nen kaulallaan tai kyljess\u00e4. Kes\u00e4isin Minni yritt\u00e4\u00e4 jatkuvasti karkailla, koska haluaisi seikkailemaan. Viime kes\u00e4n\u00e4 koitimme pit\u00e4\u00e4kin h\u00e4nt\u00e4 vapaana, mutta se ei onnistunut niinkuin Oskun kanssa. Minni ei totellut ulkona, juoksi vaan karkuun ja my\u00f6s autotielle, joten siihen j\u00e4i vapaa ulkoilu. Minni ulkoilee kes\u00e4isin valjaissa ja kulkee ikkunan kautta ulkoh\u00e4kkiin. Talvisin se on sis\u00e4kissa.<\/p>\n

Minni tykk\u00e4\u00e4 leikki\u00e4 my\u00f6s Oliverin kanssa, juosta hippaa ja kiipeill\u00e4 mit\u00e4 ihmeellisempiin paikkoihin. Se rakastaa laatikoita, menee joka ikiseen laatikkoon heti, ja usein vet\u00e4\u00e4 salamana spurtteja ymp\u00e4ri taloa. Viuhahdus vain n\u00e4kyy!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Oliver-villikissasta kesyyntynyt rescue-kissa<\/h3>\n

Oliver on meid\u00e4n nuorin kissa, ensimm\u00e4inen joka haettiin kissatalosta. P\u00e4\u00e4tin ett\u00e4 viimeisin kissa on sellainen, joka haetaan juurikin kissatalosta. Oli taas niin paljon sattunut silm\u00e4\u00e4n juttuja kissatalojen reppanoista, ett\u00e4 oli aika pelastaa edes yksi sellainen. Kun haimme kissaa, toivoimme j\u00e4lleen pentua. Kaikki kissatalon kissanpennut oli kuitenkin todella arkoja. Ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4ilytti antaa meille lapsiperheeseen sellaista, koska sellainen kissa vaatii paljon aikaa eik\u00e4 saisi miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 karata.<\/p>\n

Olin kuitenkin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseni tehnyt, ett\u00e4 kyll\u00e4 me t\u00e4st\u00e4kin selvit\u00e4\u00e4n, kun kaikesta muustakin! Oliver oli pentu joka oli \u00e4itins\u00e4 ja sisarustensa kanssa l\u00f6ydetty mets\u00e4st\u00e4. Se oli siis pienen ik\u00e4ns\u00e4 asunut luonnossa, ilman ihmiskontakteja, n\u00e4l\u00e4ss\u00e4, ruokaa luonnosta etsien. Joten se todellakin oli todella pelokas ja arka. Se ei ollut viel\u00e4 juurikaan ihmisiin tottunut, se s\u00e4hisi ja oli v\u00e4h\u00e4n pelottavakin. Hoitaja nosti sen paksuilla hanskoilla h\u00e4kkiin, ja l\u00e4hdimme kotiin. Se s\u00e4hisi autossa kun siihen edes katsoi, ja ilme oli todella pelokas.<\/p>\n

Ekat p\u00e4iv\u00e4t se piileksi mit\u00e4 ihmeellisimmiss\u00e4 koloissa, ja sielt\u00e4 seurasi meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4. \u00d6isin se liikkui varovasti, s\u00f6i, joi ja k\u00e4ytti vessaa. Koko tuon ajan olimme sen l\u00e4hell\u00e4, mutta annoimme sille t\u00e4yden rauhan. Se katseli turvassa meit\u00e4, ja miten luontevasti muut kissat oli meid\u00e4n kanssa. Noin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 se yht\u00e4kki\u00e4 l\u00e4hti seuraamaan Minni\u00e4, ja hyvin hiljaa ja varoen laajensi muiden kissojen per\u00e4ss\u00e4 tutkimusaluettaan. Ihmisist\u00e4 se pysyi viel\u00e4 kaukana, samoin isosta Untosta.<\/p>\n

Pikkuhiljaa heittelimme sille nameja piilopaikkaan, ja se tuli aina vain l\u00e4hemm\u00e4ksi. Nyky\u00e4\u00e4n Oliver on ihana kissa. Se on kasvanut paljon, ja joskus harvoin jopa saattaa tulla kainaloon nukkumaan. Muutoin se on melkein normaali kissa. Tykk\u00e4\u00e4 rapsutuksista, leikki\u00e4 Minnin kanssa, kes\u00e4ll\u00e4 se ulkoilee valjaissa ja ulkoh\u00e4kiss\u00e4 jne. Hiukan s\u00e4ikky se on edelleen v\u00e4lill\u00e4, jos joku tekee vaikka \u00e4kkin\u00e4isen liikkeen tai tulee kova \u00e4\u00e4ni. T\u00e4m\u00e4 s\u00e4ikkyys ei ehk\u00e4 j\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ikin\u00e4 pois, onhan se t\u00e4rkeimm\u00e4n kasvuvaiheensa el\u00e4nyt niin turvattomasti ilman ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Olen kuitenkin todella onnellisena seurannut sen kehityst\u00e4, ja niin iso rakkaus ja hoivaamisen tarve edelleen Oliveria kohtaan. Olen ylpe\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 siit\u00e4 kasvoi niin hyv\u00e4 kissa meill\u00e4, ja lapsetkin niin hyvin ovat sit\u00e4 kohdelleet. Jos meille joskus viel\u00e4 tulee uusia el\u00e4imi\u00e4, pyrin ottamaan vain rescue-el\u00e4imi\u00e4. On tosi hieno fiilis kun saa auttaa, ja n\u00e4kee kissan kehityksen arasta reippaaksi.<\/p>\n

Rescue-kissa sinullekin, tai pieni lahjoitus kissoille?<\/h3>\n

Suosittelen siis l\u00e4mpim\u00e4sti, jos mietit uuden lemmikin ottamista joskus. Jos sinulla riitt\u00e4\u00e4 maltti, on tilaa syd\u00e4mess\u00e4 ja haluat auttaa, ota rescue-el\u00e4in. <3 (Hesyll\u00e4kin oli kaksi niin ihanaa pentua, ett\u00e4 olisin voinut vaikka heti laittaa ne taskuun ja salakuljettaa kotiin. ) MUTTA muista, ett\u00e4 el\u00e4imen kesytt\u00e4minen voi olla oikeasti kuukausien projekti. Olen kuullut surullisia tarinoita, kuinka otetaan el\u00e4in ja luovutaan siit\u00e4 kahden viikon j\u00e4lkeen kun se pelk\u00e4\u00e4 eik\u00e4 toimi heti niinkuin “pit\u00e4isi”…<\/p>\n

Vaikka et halua tai pysty ottamaan omaa lemmikki\u00e4, voit kuitenkin auttaa. T\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/strong><\/a> n\u00e4et miten voit lahjoittaa Hesylle. Voit lahjoittaa rahaa ruokaan, rokotukseen tms. Hesyyn tarvitaan my\u00f6s usein paljon lakanoita, vilttej\u00e4 ym. Kaikki tiedot osoitteineen n\u00e4et hesyn<\/a> sivuilta. Hesyss\u00e4 on my\u00f6s muitenkin el\u00e4imi\u00e4, kuin kissoja. Siel\u00e4 on koirille oma osasto, ja muitakin el\u00e4imi\u00e4 l\u00f6ytyy v\u00e4lill\u00e4. (Tosin koirat ovat kuulemma isoja ja haastavia.)<\/p>\n

Toinen kissatalo l\u00f6ytyy H\u00e4meenlinnasta. Kissatalo Kattilasta<\/a> on haettu meid\u00e4n Oliver, ja he keskittyv\u00e4t juurikin kissojen pelastamiseen ja hoitoon. My\u00f6s Kattilassa tarvitaan lahjoituksia, ruokaa, kissoille uusia koteja ja vapaaehtoisia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Jos pystyt, auta. Pienikin lahjoitus on aina hyv\u00e4 asia. <3<\/p>\n

-Henna-<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lupasin aiemmin tehd\u00e4 ihan oman postauksen meid\u00e4n rakkaista karvaisista perheenj\u00e4senist\u00e4. Piti kyll\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":6863,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[128,355,262,345],"acf":[],"platta":{"numLikes":6,"numComments":0,"category":"ihmiset","themes":["perhe-ja-suhteet"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/4\/2020\/03\/minni20.jpg","blog_id":4},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/4\/2020\/03\/minni20.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/posts\/6842"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/comments?post=6842"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/posts\/6842\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6867,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/posts\/6842\/revisions\/6867"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/media\/6863"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/media?parent=6842"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/categories?post=6842"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.meillakotona.fi\/kotiasemalla\/api\/wp\/v2\/tags?post=6842"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}