Blogit
Kasvihormoni

Tuija-aita piiloon paahteelta

tuija-aita_talvi_Kasvihormoni.fi-4 Vaikka juuri nyt ei siltä tunnu, kohta paahtaa ja lumi sulaa. Se tietää tukalaa oltavaa meidän tuija-aidalle, joten viime viikonloppuna paitsi trimmattiin aidasta ylimääräinen kasvu pois, sen päälle levitettiin myös kuivumista estävä varjostusharso.

Tuija-aita suojataan kevättalvella, kun maa on jäässä mutta aurinko haihduttaa vettä tuijista. Kasvit siis kuivuvat paahteessa eivätkä saa kuljetettua uutta vettä tilalle. Suojaukseen käytetään läpäisevää harsokangasta tai juuttikangasta. Varjostusta tarvitsee tehdä vain ensimmäiset 3-4 vuotta, sen jälkeen työlään homman voi jättää tekemättä, kun juuret yltävät routarajan alapuolelle ja kasvit kykenevät selviämään tästä hankalasta vuodenajasta. Täydessä varjossa kasvavia havuja ei myöskään tarvitse peittää.

Suoja saa olla paikoillaan, kunnes pensasaita pystyy imemään sulasta maasta vettä. Niin typerältä kuin kasteleminen lumiseen aikaan kuulostaakin, se auttaa pensaita selviämään haastavasta tilanteesta vähemmän ruskeina yksilöinä, sillä maa sulaa nopeammin ja tilanne helpottuu.

tuija-aita_talvi_Kasvihormoni.fi-5Meillä tuijien suojaverkon kiinnottämiseen on testattu paria eri keinoa. Koska aita on yhtenäinen, myös verkko on aina asennettu yhtenäisenä. Ensimmäisenä talvena Tekninen tuki halusi suojata latvoja ja kiinnitti aidan päälle tukirimat, joiden yli verkko kulki (kuvat alla). Sittemmin viritelmän hyöty todettiin vähäiseksi, eikä yläkiskoa ole asennettu ensimmäisen talven jälkeen, eivät ne latvat siellä vapaasti aitaan nojaavan verkonkaan alla katkea (kuva yllä).

Tuija-aidan_suojaus

Meillä tuijien välissä on muutaman metrin välein kestopuiset pylväät, jotka toimivat kiinnityksen apuna. Ne pitää laittaa maahan sulan aikaan, joten jos olet päätynyt artikkeliin googlauksen tuloksena etsiessäsi neuvoja suojaamiselle, et saa sellaisia jäiseen maahan. Tällöin voit myös skipata meidän parhaan kiinnitysneuvon, eli verkon kiinnittämisen tuon tukikepin ja siihen kiinni ruuvattavan rimanpätkän väliin. Tällä kiinnityksellä verkko on kiinni ja pysyy, heppoisemmat niitit ja nastat tahtovat repeytyä kevättuulissa irti.

Melko hyvän pysyvyyden saa myös punomalla verkon kiinni metallilangalla, vähintäänkin jatkettavat verkot kannattaa kiinnittää toisiinsa tällä tavalla. Tukilangan voi kiepauttaa kohdalle osuvan tuijan rungon ympäri ja sitoa sitten löyhästi alkuperäisen langanpään kanssa yhteen. Toinen, runkoja paremmin säästävä tapa on pistää pitkä metallilanka suojaverkon läpi ja aidan toiselle puolelle yltävän verkkoon saakka ja siitä takaisin, näin saa samalla sidottua aidan molemmin puolin olevat verkot napakasti toisiinsa.

Mitä useammasta kohdasta kiinnityksen jaksaa tehdä, sen parempi, joskin verkkojen irrotusvaiheessa on tyytyväinen, mikäli on ollut laiska. Laiskuudessaan pitää myös muistaa, että tyhmyys ei ole tässä puuhassa sallittua: verkkoa ei saa laittaa kiinni vähän sinnepäin olevalla viritelmällä, se nimittäin aukeaa yhtä varmasti kuin eskarilaisen luistimen itse kiinnitetyt nauhat ja verkko ehtii kevätpuhureissa melko kauas yhden työpäivän tai tuulisen yön aikana. Enkä ikinä myönnä, että tästä olisi käytännön kokemusta ruudun tällä puolella.

Tuija-aidan istutusta koskeva postaus löytyy täältä.

Aidan leikkaamiseen liittyvä postaus löytyy täältä ja kesäleikkaamista testaan täällä.

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kommentit (9)

  1. Kaksitoista kuvaa menneestä vuodesta – Kasvihormoni

    […] puutarhapuuhiin kuuluvat itseoikeutetusti takapihan tuija-aidan leikkaus ja sen kevätsuojaus. Nämä kaksi puuhaa enteilevät jo kasvukauden alkua, sillä samaan aikaan pitää aloittaa […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *