Blogit
Kasvihormoni

Vinkkejä sähköavusteisen lastipyörän hankintaan

babboe_city_kasvihormoni.fi-4Laatikkopyörä, lastipyörä, taakkapyörä, sähköpyörä… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös tämän menopelin kohdalla!

Hankin viime keväänä itselleni sähköavusteisen Babboe City-E -lastipyörän, joka on vienyt liikkumisen uudelle tasolle. Näitä pyöriä näkee nykyisin liikenteessä yhä enenevissä määrin myös Suomessa, enkä ihmettele lainkaan, sillä menopeli on niin erinomainen.

Taustaselvitystyön pyörän hankinnalle teki Tekninen tukeni sekä pyöräharrastajakollegani, joten sain kerralla erittäin toimivan pelin, jonka käytössä ei ole ollut ongelmia tai valittamista. Hankin valmiin kokonaisuuden, sillä vaikka oman pyörän voisi muuntaa itse sähköistetyksi, meistä ei ole siihen.

Ihmiset ovat tosi kiinnostuneita lastipyörästä ja koska saan vastata kysymyksiin menopelistäni tuon tuostakin, ajattelin vastata samoihin kysymyksiin myös täällä blogissa. Tässä siis vinkkejä ja käyttökokemusta sekä laatikkopyörän että sähköpyörän hankkijalle!

Lastipyora_kasvihormoni.fi
Lastipyörä ja iloiset kulkijat. Pyörällä voi kuljettaa kahta lasta ja jopa sataa kiloa tavaraa, jonka kokoa rajoittaa vain taivas. Laatikossa istuminen voi tuntua hieman hurjalta ja viileältä, sillä edessä tuuli ottaa tiukemmin ja kyytiläisen tulee luottaa kuskin taitoihin.

Millaista lastipyörällä on ajaa?

Ensimmäinen ajokerta lastipyörällä tuntuu oudolta, sillä pitkää pyörää ohjataan kuten autoa – ennakoivasti. Kun tähän tottuu, pyöräily sujuu samaan tapaan kuin tavallisellakin pyörällä. Vain parkkeerattaessa pyörätelineen käyttö jää väliin, sillä sitä ei tarvita.

Talvipyöräilyyn en käytä laatikkopyörääni, sillä etupyörä sijaitsee niin edessä, että sohjossa ja jäässä ajo on epävakaata.

Eikö kolmipyöräinen malli olisi helpompi?

Niin erikoiselta kuin ajatus aluksi tuntuukin, kaksipyöräinen lastipyörä on ketterämpi ja vakaampi kuin kolmipyöräinen versio. Kaksipyöräinen toimii kuten tavallinenkin pyörä, joten sen ajamisen oppiminen ei ole ongelma. Jos pyörässä on kaksi etupyörää (eli yhteensä kolme pyörää), lisääntyy keikkaamisen riski: homma menee samoin kuin kolmipyöräisten lastenvaunujenkin kanssa. Jos toinen etupyöristä ajaa kuoppaan epätasaisella alustalla, nousee toinen etupyörä ilmaan ja keikkaamisvaara on olemassa. Yhdellä etupyörällä tätä vaaraa ei ole.

Seisontatukena kaksipyöräisessä pyörässä on leveä kahteen suuntaan tukeva jalka, joten pyörä ei keikkaa seisontavaiheessa edes silloin, kun lapset kiipeävät laidan yli.

Voiko pyörää testata?

Ainakin Jyväskylässä Japa lainaa pyöriä testattavaksi, ehkä myös joku pyöräily-yhdistys siellä teidän paikkakunnalla?

Peräkärry vai laatikko?

Meidän lasten ollessa pieniä kuljin peräkärryn kanssa ja laatikkopyörällä ajo on siihen verrattuna huomattavasti helpompaa. Laatikossa lastin paino sijoittuu keskelle pyörää (ohjaushaarukan eteen), jolloin voimaa kuljettamiseen tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin silloin, kun lastia vedetään perässä. Laatikko voittaa 6-0.

Tarvitseekö lastipyörään sähköavusteen?

Kysymys on sama kuin tarvitaanko talvipyöräilyyn nastarenkaita. Ei tarvitse, jos niitä ei ole, mutta kun on, ei enää luovu. Minun tapauksessani tartun isoon sähköavusteiseen pyörääni mieluummin kuin sähköttömään ja näppärämmän kokoiseen hybridipyörääni. Sähköavuste avustaa ja tekee pyöräilystä ylämäissä ja taakan kanssa helpompaa. Se laskee kynnystä lähteä liikkeelle ja auttaa pääsemään paikalle samaa vauhtia kuin mitä aktiiviharrastajat liikkuvat. Toisaalta kollegani polki avusteettomalla laatikkopyörällään Saksaan lapset kyydissä, minä en tekisi sitä sähköavusteellakaan.

Pyörässä sähköavuste voi tulla joko vetävälle takarenkaalle tai se voi olla sijoitettu keskelle. Keskiavusteen kanssa voima tulee polkimille, ei renkaalle, mikä saa ajon tuntumaan siltä, kuin polkisin itse tehokkaammin, mikä on erittäin miellyttävän tuntuista. Akku on sijoitettu laatikkoon istuimen alle, joten sitä ei edes huomaa. Bonuksena sähköakun vuoksi etu- ja takavaloilleni on aina virtaa ja ohjauspaneelissa näkyvät kulkuvauhti, kellonaika ja lämpötila.

babboe_city_kasvihormoni.fi-3
Pienessä ohjausyksikössä on virtakytkin, virran tehon säätimet, valokytkin sekä taluttamista varten avustin.

Miten pitkään yhdellä akulla kulkee? Miten se toimii?

Täyteen ladatulla akulla ajaa suurin piirtein 70 kilometriä maastosta, lastista ja tuulen vastuksesta riippuen. Avusteen voi säätää päälle ja pois, ja avustetta käytettäessä siinä on kolme tehonsäätötasoa. Jos avustetta käyttää low-asetuksella, ajoa on tietysti enemmän kuin täydellä avustuksella. Akkua lataa pari tuntia tavallisesta pistokkeesta.

Ajon aikana avustus kytkeytyy pehmeästi päälle ja pois, joten kesken ajon siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Jarruttaessa avuste ei ole koskaan päällä, samoin kun vauhti kiihtyy 26 km/h, se menee lakisäädösten mukaan itsestään pois päältä. Ylämäessä akun antama teho on suurempi kuin alamäessä.

Millaista lastia pyörällä voi kuljettaa?

Minä kuljetan pyörällä useimmiten alle seitsemänkymmenen kilon lastia, mutta on laatikossa kulkenut pyörän lupaama satakin kiloa. Sähkö avittaa ylämäessäkin sen verran, että sen jaksaa ongelmitta. Koska pyörässä ei ole kattoa, olen kuljettanut siinä puita ja pensaita, joita en ole saanut mahtumaan autoon.

Lapsia varten istuimessa on turvavyöt ja lisävaruseeksi laatikkoon sää käsitykseni mukaan myös telakan turvaistuimelle.

lastipyora-kasvihormoni.fi-1
Auto vai pyörä? Minun valintani on useimmiten etulaatikollinen pyörä, koska sillä kulkee kätevämmin kuin autolla. Myös sateessa.

Tarvitseeko pyörään lisävarusteita?

Oma kokemukseni on, että laatikon suojakangas on hyvä, jotta tavarat pysyvät laatikossa kuivana kostealla kelillä. Jos kyydissä on jatkuvasti lapsia, on suojakuomu hyvä jo siksikin, että tuuli ottaa eteen viilentävästi. Tarvittaessa voi hankkia myös lastenistuimen. Itselleni tärkein lisävaruste on mustekala, jolla viritän irtotavarat (kauppakassit, tietokonelaukun) napakasti vasten laatikon reunaa.

Mutta kun se on niin kallis.

Niin on autokin, jonka voi kaupunkioloissa jättää ostamatta tai myydä pois. Eikä tämän jälkeen tarvitse edes salijäsenyyttä, kun kunto pysyy yllä kuin itsestään.

babboe_city_kasvihormoni.fi-1

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kommentit (6)

  1. Sari

    Onpas näppärän oloinen pyörä! Olis hauska testata, vaikka täällä maalla kun asuu, välimatkat taimimyymälään on sen verran pitkät, että en varmaan taimiostoksille tuolla lähtisi. Tietysti kuntohan siinä kasvaisi, kun veivaisi pyörällä 15 km sinne ja takaisin 😀

    • Sini K.

      Viisitoista kilometriä sujuu sähkön kanssa hujauksessa! Tie vaan pöllyää, kun polkee. Just sinne maaseudulle tuo sähköavuste on hyvä – ja kunto nousee siinä sivussa :). Mä asuin lapsena maalla (tosin vain viisi kilometriä tästä meiltä järvelle päin), ja opin silloin, että pyörällä pääsee, kun muulla ei. Sille tielle jäin ja onneksi nykyisin on tämä lisäapu. Ihan super!

  2. Kati

    Voi toi on niin ihana! Just tänään oli ESS juttu laatikkopyöristä. Ne ovat aina olleet ihastuksen kohde kun oon käynyt Tanskassa. Meidän mäkisiin maastoihin en ole uskaltanut, edes haaveilla moista, mutta sähköavusteinen…

    • Sini K.

      Just niin, Kati, sähköavusteinen mäkiselle seudulle! Me asutaan mäen päällä, siis toooosi pitkän mäen päällä. Tänään just mittailin, että mun työmatkalla pisin mäki on kolme kilometriä, Teknisellä tuella viisi. Sähkö avittaa sopivasti meitä molempia.

  3. Cheri

    Otin jokin aika sitten pyörän käyttöön talviteloilta ja huomasin, että pieni sähköavustin olisi paikallaan ylämäissä. Menopelisi on todella käytännöllinen suurine laatikoineen ja lisäksi se on kivan näköinen.

    • Sini K.

      Sähköavusteita saa asennettua myös itse pyörään, jos on yhtään väkerrystaitoinen. Tsoin tuo akku on pyörän kallein osa, joten ilmaiseksi se ei tule edes sillä tavoin. Toivottavasti reisilihakset voimistuvat pian niin, että huomaat avusteen olevan taas paikoillaan.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *