Blogit
Kasvihormoni

Loistava ja hehkuva jaloangervo

Elokuunkukat_Kasvihormoni.fi-3
Edessä jaloangervoja ja pikkuisia pallerolaukkoja, taustalla avautuvia syysleimuja.

En voi sille mitään: olen väri-ihminen. Ihailen kyllä skandinaavista pelkistystä ja koivun sävyjä maitokahvin kaverina sekä pukeudun kevään väripalettiin, mutta kun kyseessä on puutarha, vahvat ja loistavat värit saavat minut syttymään. Parin viime viikon ajan pihaan aukesi yksi jos toinenkin vaalea kaunokainen, mutta jotenkin tuntui, että pihassa ei tapahdun mitään (enkä saanut niistä valkoisista kukkijoista edes postausta aikaiseksi).

Kunnes nyt.Elokuunkukat_Kasvihormoni.fi-1Tämä on ehkä se tavallinen tarina. Aikoinaan en arvostanut jaloangervoita lainkaan, mielestäni ne olivät tökeröitä tuheroita, jotka nousivat ja hävisivät heinäkuun lopussa eivätkä ehtineet tuottaa kuin hetkellisen värihehkun. Edellisestä pihasta jaloangervot saivat lähtöpassit ensimmäisenä – ei meille.

Sitten näin tyylikkään havu-jaloangervoistutuksen ja sanoin hmmm.

Kunnes lopulta kaverini sanoi luopuvansa kymmenien metrien jaloangervoistutuksestaan ja että saisi tulla hakemaan, mahdollisimman pian ja mahdollisimman paljon. Ja minä tietysti hain, laatikoittain, sillä meillä oli uusi, tyhjä piha ja se yksi kohta, joka oikeastaan kaipasi havujen rinnalle niitä valkoisia angervoja.

Elokuunkukat_Kasvihormoni.fi-10Nyt huomaan, että tuo havuistutus jää kuvaamatta, sillä se on pliisu makuuni. Kyllä siellä kasvaa parikymmentä kukkatähkää, mutta ainoa valkoisten jaloangervojen kuva, jonka huomasin ottaneeni, oli tämä tuija-aidan kainaloon laitettu valonläiskä. Kaikki muut kuvat ovat noista hehkuvanpunaisista angervoista, niistä, jotka olivat alun perin minulle aivan liian anilliineja. Ja sitten näistä malvikkien kaverina kasvavista kelmeänvaaleanpunaisista kaunokaisista, anopin pihasta lähes salaa nyysityistä:Elokuunkukat_Kasvihormoni.fi-4Näitäkin on iso pehko, mutta koska kasvupaikka on varjoinen ja malvikki peittää näistä suurimman osan, näkyvissä on vain muutama tupsu. Tästä nurkasta onkin hyvä hakea kukkia maljakkoon ja tehdä lisää jakotaimia, eikä kukaan edes huomaa verotusta. Ensi vuodeksi poistan kuitenkin tuon laitimmaisen malvikkipehkon, niin angervot saavat lisää tilaa, sen ne ansaitsevat.

Yksi asia minua kuitenkin harmittaa. Siirsin viime kesänä jaloangervojen ja syysleimujen kanssa saman sävyiset värililjat täydentämään istutusta mutta ne ovat kadonneet talven aikana. Nyt kun muistaisi, mikä oli liljojen laji, niin pystyisi istuttamaan täydellisen lajikimaran uudelleen. Vai tunnistaako joku teistä tämän lähes täydellisen parin lajin:

Värililja ja jaloangervo ne yhteen soppii, mutta nyt niistä on tämä värililja kadonnut. Voi voi.
Värililja ja jaloangervo ne yhteen soppii, mutta nyt niistä on tämä värililja kadonnut. Voi voi. Auta naista mäessä ja nimeä liljan laji, mikäli tunnistat sen.

I so enjoy the bright color these Astillbe arensii bring to August garden. It was not always like this: The looks of this flower gave me (negative) chills but somehow, I was tricked into loving it. Now, I cannot get enough of it, especially next to equally bright Phlox paniculata or the lily in picture above.
Elokuunkukat_Kasvihormoni.fi-2

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com

Kommentit (2)

  1. Outi

    Ihanan sähäkkä väri? Ruskettuuko valkoinen kukinto vanhetessaan rumasti?

    • Sini K.

      Nyt täytyy sanoa, että en osaa sanoa – tapanani on leikata kukkavarret pois. Oletan, että ruskettuu, sillä talventörröttäjä on kypsänä ruskea 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *