Blogit
Kasvihormoni

Päivityksiä amaryllisrintamalla

Voi kääk, niinhän siinä kävi, että viime postauksen ruusut saivat jossain kuljetuksen vaiheessa kuivumishetken ja aukeamisen sijaan ne nuupahtivat. Melken vieräytin kyyneleen tilanteen vuoksi, sillä oletin, että hyväksi havaitsemani ruusulaji olisi avautunut kymmensenttisiksi palloiksi, mutta kuljettaja mokasi ja kukista tuli rusinoiden kavereita.

Keräsin kuitenkin itseni kasaan ja kyynelehtimisen sijaan hain amarylliksien kaveriksi marketista sekakimpullisen kukkia. Amaryllikset ovat superkiitollisia avatessaan nuppujaan. Kun tavallisesti kukkakimppu on minulla entinen viikon kuluessa, yksi toisensa jälkeen avautuvat amarylliksen nuput jatkavat uskomatonta kimpun kestoa. Näyttävyys vaan lisääntyy, kun puna vihreiden seassa kasvaa – ja samalla kukaan ei edes huomaa, kun poistaa muut kuivuvat kukat sieltä seasta. Kämmenen kokoiset kukat ovat upeita! Eniten ihailen tässä kimpussa noita valkoisia versioita, joissa on pienet punaiset raidat. Ne ovat niin herkkiä vaikka ovatkin samalla isoja ja näyttäviä. Tykkään!En malta olla laittamatta tähän myös viime jouluisen amarylliskimpun kuvia. Ostin nämä alla olevat kukat heti joulun jälkeen poistomyynnistä (jouluna me ei oltu kotona, joten joulukukille ei ollut tarvetta). Kukkavarret olivat niin painavia, että ne eivät tahtoneet pysyä kaupassa pystyssä. Sen sijaan maljaan leikattuna niistä tuli huikenteleva punainen väriläiskä, joka kilpaili vielä uutenavuotena taivaalla räiskyvien ilotulitteiden kanssa.

Kymmenen päivän päästä on joulu ja ajattelin siirtyä tästä jouluvalmistelumoodiin ja lähteä katselemaan kuusta.

Mitenkäs joulun lähestyminen näkyy teillä?

Sini K. ♥ kasvihormoni@gmail.com
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Amaryllis <3

Jouluaika ja amaryllikset on <3! Tosin ennen joulua tykkään yhdistää näitä majestettisen muhkeita kukkia johonkin arkisempaan – tässä ruusuihin, jos niitä nyt voi arkisena pitää. Kaveriksi naksuttelin taustan unelmasta pari pitkää vihreää oksaa, jotka kestävät…

Puut jouluvalaistuksessa

Jouluvalojen virittely on aina yhtä antoisaa puuhaa! Erityisen miellyttävää se on silloin, kun on luvattu lunta asennettujen ketjujen päälle ja maailma valaistuu muutamalla (sadalla) tuikulla. Kun samassa kodissa on asunut useamman vuoden, alkaa valikoitua vähin…

Vähän valoa

Marraskuun viimeistä viedään! Valo sen kun vähenee, onneksi nyt on uskaltanut kuitenkin jo viritellä jouluisia valoja. Säästän ne kuvat kuitenkin joulukuulle, tässä postauksessa on vielä meidän pihan perusvalaistusta. Meidän tänne muutaessamme pihassa ei ollut lainkaan valoja. Ensimmäisenä…

Marraskuun lumimyräkkä kirkastaa

Kyllä on ollut hämärä marraskuu! Aina, kun lumi on tullut ja valkaissut maiseman, on ollut valoisampaa, mutta sitten plussakelit sulattavat peitteen ja taas mennään harmaanmustassa tunnelmassa. Eilinen kohukeli oli meillä melko leppoisa (vaikka en viitsinytkään…

Isänpäivä kukkasin

Valoisaa isänpäivää kaikille! Pakkasen vietyä kasvit meillä on ollut hiljaista kasvirintamalla. Kävin kyllä hakemassa vielä (kassillisen) poistohintaisia kukkasipuleita, mutta niistä ei jää jälkeä ennen kevään koittoa. Nyt isänpäivä innosti ostamaan kukkia, vaikka Tekninen tuki onkin virallisesti…

Vähän pakkasesta ja lumesta (sekä sen sulamisesta)

Siinä, missä työpaikkapyöräilijä-Sini toivoo lauhaa ja lumetonta alkutalvea, puutarha-Sini olisi ottanut jo marraskuussa pysyvän lumipeitteen pihan suojaksi. Mutta ei: viime yönä vesisade sulatti loputkin lumet, nyt valkoista näkyy enää irvokkaina läiskinä siellä, mihin aura on…

Kuuran kaunistama puutarha inspiroi

Samalla, kun minuun iski paniikki ulkona olevan kymmenen asteen (!) pakkasen vuoksi, toinen osa mieltä ilakoi. Pakkanen tietää nimittäin upeaa kuuraa ja vain kevyesti lumisessa pihassa se tuo kauneutta.  Pakkanen aiheutti minulle totaalisen blogijumin eikä…

Pakkaspäivää!

Pakkanen tuli ja puraisi kasveja, pisti herkimmät pilalle ja loput kaunistavat siinä, minkä lumen alta (tai viereltä) pystyvät. Onneksi kanervat ja heinät näyttävät aina hyviltä, kunhan eivät peity lumen alle. Tuntuu, että samalla puutarhablogistin sanavarasto…

Ehtiikö maksaruoho loppukiriin mukaan?

Ehtivätköhän nämä maksaruohot tänä vuonna kunnon punaiseen hehkuun? Kaivelin vanhoja etelärinteen perustamiskuvia (esim. täällä ja täällä) ja katselin, kuinka kasvit näyttivät menevän samassa punehtumistahdissa muutama vuosi taaksepäin. Samoista kuvista juohtui mieleeni myös se, että olen naksinut…

Ei puutetta mistään (ainakaan kukista)

Ai että, taas ne on ihania. ’Cherry brandyt’ jaksavat paistaa, vaikka sataisi. Ne eivät horju, eivät vetisty eivätkä kaadu. Sisälläkin ne kestävät viikon, kaksi, jopa kolme. Kukapa näitä ei haluaisi kasvattaa?  Ajattelin kokeilla taas juurakoiden…