Viherpeukalo amputoitu

Nyt ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Ostin uuden muraatin korkeaan amppelijalkaan juuri ennen asuntomme kuvauksia tammikuun puolessa välissä. Ja nyt sille on aika sanoa hyvästit. Enkä taaskaan tiedä mitä tein väärin. Muraattien ei pitäisi edes olla mitään kamalan vaikeita pitää hengissä! Istutin muraatin vieläpä Orthexin altakastelevaan ruukkuun, joten kasvin ei pitänyt päästä kuivumaan. Voi olla, että kyseinen tuuhea muraatti oli kuitenkin enemmän juoppo kuin ajattelin. Tekohengitystä olisi pitänyt antaa jo pari viikkoa sitten ja upottaa kasvi hetkeksi vesiämpäriin. Kai…

Nyt kun elämme muutenkin erikoista aikaa, ajattelin kokeilla ihmettä. Leikkasin muutaman vielä suhteellisen elävän varren maljakkoon ja katson, alkaisiko ne tekemään juuria. Muutaman viikon jälkeen istutan ne uudelleen. Tämä lienee nyt todellista unelmointia, mutta onpa edes jonkinlainen projekti mitä seurata tässä kevään mittaan.

Noh, kaksi kasvia nurkassa edelleen elossa. Ikuisesti (jopa minun hoidossani) kestävä palmuvehka ja Ikeasta vuosi sitten ostettu kultapalmu. Harmittaa, kun tapoin sen ensimmäisen kauniin amppelikasvin jo ennen joulua. Sen elinaika oli kuitenkin yli puoli vuotta käsittelyssäni – mikä saavutus! Sellaisen mieluusti ostaisin uudelleen, mutta en ole missään moista nähnyt. En tosin edes löytänyt siitä kunnollista kuvaa ja kirjoitin kasvin nimenkin jonnekin ylös, kun sen eräästä Hyvinkääläisestä kukkakaupasta noin vuosi sitten ostin. Mutta en löydä lappua enää mistään.

Nyt kun koronatilanteen vuoksi kotoilua tulee harrastettua entistä enemmän, niin ehkä amputoitu viherpeukalonikin alkaa kasvaa takaisin. Täältä löytyy lisää ohjeistustakin huonekasvien hengissä pitämiseen.