Ensimmäinen raksaäksidentti (kuvamateriaali ei sovi herkimmille)

Ensimmäiset itkut oli nyt lähellä! Ei niinkään turhautumisesta vaan puhtaasta kivusta. Mulla on ollut muutenkin todella huonoa tuuria viimeisen vuoden aikana. Olen telonut itseni meidän portaissa, alkuvuodesta pyörähdin sairaalassa keuhkoveritulpan vuoksi ja nyt vielä tämä.

 

Noh, mitä tapahtui. Videossa lisää eilisen tunnelmista…

 

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=014a_347iLs]

 

Siis pinta-alaa on tuossa noin 150 neliötä ja ontelolaatoissa oli vain yksi reikä, josta mun jalkani mahtuu tipahtamaan. Niin mun tuuria! Olisi pitänyt käydä eilen lottoamassa! Sinnikkästi itku kurkussa laitoin vielä pressua paremmin paikoilleen tuulen armoilla. Mieleeni tuli Ylen ohjelma ”Sadan vuoden talo”, jossa rakentaja teloi itseään moneen kertaan. Mä niiiiin en haluais häntä mun roolimallikseni tässä projektissa. Perinteistä naulaa jalkapohjassa odotellessa (vai haluaako joku turvakenkiä myyvä yritys tehdä mahdollisesti blogiyhteistyötä?! 🙂 )

 

Nyt kun mulla vielä sen keuhkoembolian takia on verenohennuslääke päällä, niin mustelmat ovat vieläkin kamalammat. Videossa arvelin, että selviän tästä äksidentistä muutamalla mustelmalla – todellisuudessa mustelmia on neljä ja jokainen vähintään kämmenen kokoinen (sormet mukaan luettuina!).

Viktor ihmettelemässä mun kuvausoperaatiota kirosanojen kera.
Kun Thaimaan loman rusketukset ovat kaikonneet, niin otin hieman erilaista väriä takareiteen…

Tälle viikolle mulla on vieläpä viisi luentokeikkaa, joten hieman luo haasteita arkeen tämä könkkääminen. Onneksi autolla ajo sujuu suht hyvin ja ääni kulkee, niin selviytyy töistä normaaliin tapaan – ehkä muutaman kirosanan siivittämänä tosin.

 

Kommentit (9)
  1. No toivotaan et oli tämän projektin ensimmäinen ja viimeinen äksidentti 😱 Pikaista toipumista 👍

    1. Kiitos Jukka! Nätti väri on nyt aika laajalti jalassa, mutta hyvä muistutus työturvallisuudesta ainakin joksikin aikaa 🙂

  2. Vapaaherratar
    16.3.2018, 10:16

    Onko ihan pakko kertoa ja kaataa päiviteltäviksi näitä omia pikkumurheita ja sattumuksia lukijoillekin?
    Mikä on näiden tavoite?
    Lehden tarinoiden ensisijainen tarkoitus pitäisi olla viihtyminen ja mahdolliset uudet ideat. Ilo ja pisitiiviset asiat. Kuka saa ilon toisten murheista. No sehän tämä perin suomalainen tavis, jolle toisten onnettomuudet ym. on pelkkää viihdettä. Heillekö nämä on tarkoitettu ja päähän taputuksia ja sympatiaa keräämään.
    Lähimmäisiä kiinnostaa parkua ja voivotella näiden kohellusten vuoksi. Lukijat ei sitä varten pitäisi olla, ja ei niitä ole.

    1. Oma tavoitteeni tässä blogissa on kertoa rehellisesti yhden omakotitalorakentajan arkea mutkineen päivineen. Toivottavasti joku toinen rakentaja ottaa myös meikäläisen erheistä (ja ehkä myös onnettomuuksista) opiksi, eikä tee samoja virheitä. Onneksi netissä on niin paljon erilaista luettavaa, että sinun ei tarvitse turhaa aikaasi tuhlata niillä sivustoilla, jotka ei sinua kiinnosta. Kiitokset kuitenkin palautteestasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *