Blogit
Coffee Table Diary

Blogitko väljähtyneet?

Olen hieman ihmeissäni lukenut viime aikoina useamman postauksen siitä, kuinka blogien väitetään väljähtyneen. Suositut lifestyle-bloggaajat eivät uskalla ottaa kantaa asioihin kommenttiboksin p*myrskyn pelossa, vaan on helpompi pysyä kevyemmissä aiheissa. Toisaalta bloggaajat kokevat riman nousseen ja vaatimusten kasvaneen. Ennen hyvin kelvannut sisältö osastoa ’kepeä ja kiva’ koetaan nykyisin helposti lukijoille ei arvoa riittävästi tuottavaksi.

Suhtaudun näihin näkemyksiin hieman ristiriitaisesti. Itse en voi sanoa kokeneeni väljähtymistä blogien lukijana, vaikka erilaisia paineita tuottamastani sisällöstä toisinaan koenkin. Toisaalta eipä aiheet koskaan sisustuspuolella niin kovin kuumina tai syvinä ole käyneetkään, jos minulta kysytään. Lukijana osaan odottaa myös tiettyä tyyliä kultakin bloggaajalta, mikä on kullekin tyypillistä. Se on yleensä juurikin se syy, miksi blogia olen alkanut lukemaan enkä osaa odottaa kehitystä johonkin muuhun suuntaan niin kauan kun viihdyn ja palaan takaisin. Laimean tuntuisia blogeja harvemmin tulee luettua, jos suhdetta ei ole ehtinyt muodostua.

Toisaalta nautin suuresti siitä, että tarjolla on erilaisia samoja aiheita käsitteleviä blogeja ja asioihin otetaan myös suoraselkäisesti kantaa. Bloggaajan mielipide on kiinnostavaa sisällöllisesti itselleni lukijana, ei niinkään geneeriset tuote-esittelyt, joita voi lukea yritysten omista kanavista ja materiaaleista. Kaikkia ei luonnollisesti voi miellyttää.

Toisia blogeja seuraan lähinnä visuaalisista lähtökohdista inspiraatiota ammentaen, toisissa taas kirjoitukset koukuttavat enemmän, joistain saan käytännön vinkkejä. Nautin hyvin artikuloidusta ytimekkäästä tekstistä, joka ei vilisi virheitä, aivan kuten lehtiä ja muitakin medioita lukiessani. Tunnustan, että etenkin nuoremman ikäpolven blogeihin eksyessä kavahdan helposti huonoa kielioppia (tai ajatuksenjuoksua) ja se saa minut helposti jo kannoilleni. Apua, taidan olla vanha!

Mielestäni sisustusblogit saavat käsitellä myös pintaa syvemmälle meneviä aiheita, jos ne syntyvät kirjoittajalta luontevasti. Epäaitous jos mikä tökkii. Itse kokisin blogini identiteetin ytimessä olevan tietynlaisen syvyyden puuttuvan, jos en välillä kirjoittaisi vähän kantaa-ottavampia ja pohdiskelevampia kirjoituksia kepeämpien aiheiden lomassa. Olenkin aina ollut aika analyyttinen ja kirjoittaminen on itselleni tärkeä itseilmaisun keino, sekä tapa jäsennellä ajatuksiani. Näin ollen sama näkyy myös blogini teksteissä ja niihin tulee pituutta kuin itsestään. Tässäkin asiassa luotan lukijoiden osaavan hypätä turhat höpinät, jos kuvat kiinnostaa enemmän. Käytän myös paljon aikaa kirjoitusten editointiin, mikä taas heijastuu päivitystahtiini.

Syvyydestä tai sen puutteesta vielä sananen. Ovathan asuminen ja koti, jos mitkä, tunteisiin meneviä asioita! Minulle ainakin koti on jotain paljon muuta kuin katto pään päällä, kokoelma huonekaluja ja maalien värikoodit. Kodilla on sielu – joskus tosin paremmin aistittavissa kuin toisinaan. Ei ole lainkaan yhdentekevää tai pinnallista miten elämme, ainakaan osalle meistä.

Parhaimmillaan koti heijastaa keitä me olemme ja mihin haluamme elämässä mennä. Ympäristömme ruokkii meitä ja voimistaa parhaimmillaan hyvän olon tunteitamme aivan joka päivä. Uskon, että koti on olennainen osa jokaisen elämäntapaa ja elämää, jonka tavoitteista ja toteutuksesta meillä jokaisella on kunnia itse vastata. Toki luovuutemme, rohkeutemme ja resurssiemme rajoissa. Vaikka koti on mielestäni tärkeä asia, ei kodin sisustamista kannata ottaa liian vakavasti – huomiota ja rakkautta sille tosin kannattaa antaa reilusti.

Näin ollen sisustus- ja lifestyleblogiini tulee nyt ja jatkossakin kuulumaan myös näiden syvällisempien fiilisjuttujen ja pohdiskelujen näkyminen kirjoituksissa – kaikkien tuoksukynttilähöpinöiden, sohvatyynyjen pöyhimisten ja muun kepeämmän sisällön ohessa. Blogista on muodostunut itselleni näiden vuosien kuluessa sydämen asia, joten aitouden ja intohimon liekin vaaliminen sekä kehittyminen itselleni ykkkösprioriteetteinä toivottavasti näkyy myös teidän suuntaan blogin sisällössä.

En siis ole henkilökohtaisesti huolestunut sisustusblogien sisällön väljähtymisestä bloggaajan ja lukijan vinkkelistä katsottuna, vaikka koenkin aiheen hyvin mielenkiintoiseksi. Mielestäni on tärkeää, että jokainen keskittyy omaan juttuunsa vertailematta liikaa muihin. Tätä aihetta liippasin aikaisemminkin postauksessa Blogi vs. todellisuus. Oltaisiin vähemmän huolissamme ulkopuolisista (itse kehittämistämme?) odotuksista, vaikka lukijoiden palaute onkin ensiarvoisen tärkeää, ja tehdään niin kuin hyvältä tuntuu, eikös?

Olisi todella kiinnostavaa kuulla, miten te koette asian!

P.s. Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin seuraavat blogit: Valkoinen Harmaja, Syyskuun kuudes, ja Pupulandia.

Some thoughts about discussion lately arguing that the Finnish blogs have been getting lame… I don’t think so!

Kommentit (7)

  1. Chandelierhome

    Olipas hyvin pukenut sanoiksi ajatulsesi. Samoilla linjoilla olen monen asian suhteen ja minäkin innostuin ottamaan asiaan kantaa tässä hiljattain blogini puolella. Itse tykkään myös erilaisista blogeista, toiaet koukuttavat syvällisyydeltään ja toisissa vain selaan aina kuvat pelkästään. Itselleni enemmän nosti selkäkarvoja pystyyn anonyymien ilkeät kommentit suosituille blogeille juuri niiden sisällön väljähtämisestä tai epäaitoudesta kun itse koen minä tahansa blogi voi todellisuussa olla vain pintaraapaisu sen persoonan elämästä ja se on just hänen omissa käsissään mitenkä paljon haluaa edes elämästään julkisesti kertoa 🙂 mukavaa alkanutta viikkoa!

  2. Chandelierhome

    Ai kamala kun nuista kirjoitusvirheistä just kirjoitit niin täältä tulee heti jo ekassa lauseessa sellaiset virheet että 😀 ennakoivasyöttö puhelimessa niin menee herkästi sanat sekaisin.

    • coffeetablediary

      Ihana kun kommentoit, kiitos! <3 todella hyvät pointit sulla. Tuo ilkeily ja käytöstapojen puute on kyllä järkkyä. Onneksi sisustuspuolella harvemmin näkee sitä, toki ’mätämunia’ saattaa eksyä välillä mihin tahansa blogiin… vaikea tajuta silti sitä tarvetta anonyymisti huudella.
      Niin ja itsekin sorrun ihan koko ajan kirjoitusvirheisiin, etenkin puhelimella kirjoittaessa. Näitä sitten korjailen heti kun huomaan. (Ehkä tarkoitan ennemmin sellaista muuten huonoa tai vaikealukuista kirjoitusta, kuin joitain yksittäisiä typo-virheitä!)

  3. Minna / Kotona ja kaukomailla

    Hyvää tekstiä jälkeen kerran ja samoilla linjoilla olen! Eniten ehkä näissä väljähtymiskeskusteluissa joita silloin tällöin aina tulee, ihmetyttää, että ollaan juututtu liiaksi siihen omaan kuplaan. Niin lukijat kuin bloggaajatkin: keskustelu tuntuu pyörivän suosituimpien ja useimmiten kaupallisten top-100-blogien ympärillä, ja niihin ladataan kohtuuttomia (ja ristiriitaisiakin) odotuksia, vaikka blogeja on jo nyt arviolta puoli miljardia ja Suomessakin satojatuhansia! Aivan varmasti löytyy joka tarpeeseen ja makuun kirjoittajia sekä sisältöä. Siksi en ihan aina ymmärrä bloggaajia jotka tekevät yleistyksiä blogosfäärin tilasta, enkä lukijaa joka tuijottaa niitä kymmentä samaa blogia vuodesta toiseen jos hän kokee vahvasti, että kaipaisi uutta sisältöä tai näkökulmaa. Tai siis ymmärrän kyllä, mutta en vaan ole ihan samaa mieltä. Anteeksi suorasanaisuuteni! 😀 Sinun blogistasi minulla ei muutaman muun ohella ole kyllä mitään risuja antaa; kirjoitat oikeasti analyyttisen pohdiskelevaa, hyvää tekstiä joka tuntuu harkitulta mutta kuitenkin innnostuksella kirjoitetulta. Vaikea pukea sanoiksi, mutta se on kuin laadukasta lehtiartikkelia lukisi. 🙂

    Upea muuten se kotiesittelysi japanilaisessa lehdessä: hienot kuvat ja hauskasti hieman eri tavalla toteutettu juttu, niin kuin taisit sanoakin. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi he kotiisi viehättyivät!

    • coffeetablediary

      Todella hyviä näkemyksiä! Kiitos kun kommentoit Minna! Juuri tuo, että blogejahan on vaikka millä mitalla kuten kirjoitit, se usein unohtuu ja yleistetään miten muutamassa suosituimmassa blogissa on (tyyliin liian kaupallinen) – paras jatkaa etsimistä usein ennemmin kuin odottaa suuria muutoksia blogin linjaan jos ei miellytä, vaikka toiveet ja kehityspalautteetkin toki ovat bloggajana tervetulleita.

      Kiitos myös ilahduttavasta palautteesta! Mahtavaa kuulla, että pidät ja suuria kunnia että vertaat lehtiartikkeleihin. Hyvään laatuun olen alusta asti pyrkinyt, vaikka vaihtelua siinäkin väkisin tulee ajoittain, mutta senkin suhteen koitan olla armollisempi kokonaisuus huomioiden.

      Tuo Japani-juttu oli kyllä hauska, etenkin maassa hiljattain käyneenä ja Japani-fanina se tuntuu jotenkin huimalta jutulta, vieläpä kun kotimme ei ole ihan tyypillinen Suomi-design koti. 🙂

  4. Värifriikki

    Hei, olen seurannut blogi-keskustelua ko aiheesta. Minusta se on terveellistä. Palautetta, kritiikkiä ja toiveita toki pitää saada esittää. Jos avoimesti somessa bloggaa on outoa, jos luulisi että säilyisi jonkinlainen immuniteetti mm.”arvostelulle”, jos syntyneen keskustelun haluaa niin ymmärtää. Tokihan sitä laittaa tietoisesti itsensä alttiiksi kaikenlaiselle. En tiedä, miksi blogit jäisivät arvioinnin ulkopuolelle ja kyllä minun mielestäni olisi outoa, jos ne eivät ottaisi lukijoiden/seuraajien toiveita huomioon. Olen kai ymmärtänyt sitten väärin, että blogeja kirjoitetaan jotta niitä seurattaisi ja luettaisi, tarkoituksen osalla ainakin on kasvattaa lukijakuntaa.
    En niinkään seuraa juttuja tai tekstejä, enemmänkin olen katsellut kauniita koteja, kuvia ja saanut inspiraatiota omaan kotiin. Yksi tai no kaksi asiaa kuitenkin ärsytti yhdessä blogissa niin että otin osaa myös tänne kirjoittaen ja ylipäätään osallistuin blogi-keskusteluun. Bloggari kysyi avoimesti sivullaan, mitä hänen blogista ajatellaan ja mitä toiveita olisi jatkoa ajatellen, koska halusi kuulla sen ja myös tavallaan uudistua tai sitten ei, palautteen perusteella. Toki osa sanoi, että” pidä toi”, mutta jos sitten ehdotti uudistumista ja miten sen tekisi, ko bloggaaja otti pahasti nokkiinsa. Mitä sitten edes kysyy, jos haluaa vain kuulla suitsutusta kuinka iiihana blogi on sellaisenaan. Todella ärsytti. Sihen loppui sen blogin seuraaminen. Varmasti löytyy kaikille sopivia blogeja, mutta liian herkkänahkainenkaan ei voi olla jos julkisesti kirjoittaa ja kuviaan jakaa. Ja kun nyt pääsin vauhtiin, niin ihmettelen kyllä sitä, että yllättävän monissa blogeissa, joissa minusta on tosi kauniita kuvia ja niitä on mukava katsoa ihan näin harastajavalokuvaajan näkökulmasta, niin juttu tai kuva-aiheiden puutteessa yhteen postaukseen kuvataan vain ja ainoastaan samaa kohtaa kuvakaupalla. Kerran laskin yhdessä postauksessa 10 kuvaa samasta kohtaa olkkaria!?! MItä! Se on jo blogia seuraavien aliarvioimista. Kaikkea hyvää jatkossa. Sinun blogiasi ajoittain kurkkailen, kaunis koti!

    • coffeetablediary

      Kiitos kiinnostavasta kommentistasi ja osallistumisesta keskusteluun! Se herätti monenlaisia asioita. Se on totta, että julkisen blogin pitäminen altistaa monenlaisille mielipiteille. Immuniteetti varmasti väkisinkin kasvaa, mutta itse jaksan uskoa ja perään kuuluttaa ennen kaikkea hyviä käytöstapoja myös blogien lukijoilta. Emmehän me lauo päin naamaa mitä tahansa kritiikkiä tuiki tuntemattomille kasvotustenkaan, vaikka he esiintyvätkin julkisilla paikoilla vaikkapa vaatteissa, mitkä eivät omaa silmää miellytä. Tämä usein hämärtyy netin maailmassa. Välillä tulee tunne, että jotkut luulevat blogia pidettävän siksi lähtökohtaisesti että toivotaan palautetta ja huomiota. Itse näen sen vähän monitahoisempana asiana, mahdollisuutena pystyä parhaimmillaan inspiroimaan jota kuta lukijaa, saada yhteys muihin saman henkisiin ihmisiin ja arvokkaasta vuorovaikutuksesta, kehittää omia taitoja eri asioissa (sisustus, valokuvaus, kirjoitus, some, luovuus jne). ’Julkisuus’ itsessään on se vähiten mieluisa ja helppo juttu, vaikka kuuluu asiaan. Perustellut ja hyvässä hengessä jätetyt kommentit sekä palaute ovat toki tervetulleita. Toisaalta takuuvarmasti blogiin eksyy niitä, jotka eivät tykkää jostakin, eikä kaikkien miellyttäminen tule koskaan olemaan tarkoituksenmukaista tai mahdollista. Aina on niitä joita oma blogi jollain lailla tökkii, eikä sitä voi jäädä murehtimaan.

      Tunnistan tuon kuvailemasi tilanteen, että samasta kohdasta voi olla monta kuvaa yhdessä jutussa. Samaan törmää myös Instagramissa, on suosittujakin tilejä, joissa on ehkä tasan 5 eri kuvakulmaa ja rajausta joita toistetaan perä jälkeen. Minuakin puuduttaa tällainen. Toisaalta bloggaajana mietin, että välillä jutun biiffi on ennemminkin tekstissä kuin kuvissa, ja silloin vanhojenkin kuvien toisto on ihan ok- kuten tässä postauksessani. Pyrin välttämään tuota liiallista toistoa, mutta välillä sorrun siihen valitettavasti itsekin.

      Välillä myös bloggaajana tuntuu, että odotukset ovat vähän turhankin kovat lukijoilta – kyseessä on kuitenkin useimmille bloggaajille pitkälti vapaa-ajalla tehty harrastus ja media, jonka sisältö on ilmaiseksi kenen tahansa lukijan kulutettavissa, joten odotuksienkin tulisi olla sen mukaiset. Usein löytyy joku blogi, joka miellyttää enemmän, joten parempi ehkä hakeutua sellaisen pariin jos jokin tuntuu lukijan aliarvioimiselta tms.
      Summa summarum, mielipiteitä saa toki olla, mutta kannattaa muistaa että bloggaajat ovat myös ihmisiä tunteineen ja miettiä sävyä, millä palautetta antaa ja millaista palautetta olisi itse valmis kuulemaan tekemisistään. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *