Blogit
Aurinko ja kuu

vieroitus

Ristiriitaa.
Sydänalaa särkee.
Poikanen itkee,riehuu on vihainen.
Repii minua hiuksista eikä halua että kosken.
Tiedän,hetki on lyhyt.Menee muutama yö.
Mutta on täysin absurdia, että rinnat tursuaa maitoa niin että kivistää ja toisen täytyy itkeä vieressä kun ei saa.
Väsyttää -meitä molempia.
Yritän vieroittaa poikasta yömaidoista.
Jotta oppisi nukkumaan.
Jotta kesäkuun alun viikon työrupeama ,jossa joudun myös pari yötä olemaan, ei olisi niin kamala shokki.
Myös yskä ja räkätaudit vaivaavat alinomaan.
Yömaito lisää limaa.
Ja…alan pikkuhiljaa toivomaan kehoani takaisin itselleni sekä yöunia ilman outoja asentoja ja niskakipuja.
Itkettää ja hämmentää , mutta toisaalta tiedän että tämä on nyt tehtävä ja päätös pitää olla, jotta onnistuu.
Toisaalta toivon että joku tulisi ja sanoisi,että ei sun tarvitse vielä …

Kommentit (0)

  1. Liivia

    Tyttöni lutkutti rintaa aina lähes kaksi vuotiaaksi. Oli sellainen tissipeto, että ajattelin, että tämä ei kyllä lopu ikinä.
    Sitten tuli joulu, ja hänen huomionsa oli kaikessa muussa ja kävi ylikerroksilla. Ajattelin, että nyt ei anneta. Hän ihan tyynen rauhallisesti otti tiedon vastaan. Ja se oli sitten siinä, kertaheitolla.
    Meilläkään ei tuttia syöty, eikä pulloakaan. Ei ollut oikein mitään tilalle…paitsi silittely.

    Toivottavasti teilläkin menee nopeasti tuo vaihe. Onnea siihen!

  2. Kanerva

    Meillä kaikki on huutaneet kolme yötä, sitten on helpottanut. Mies on kyllä auttanut ja silitellyt uneen.

    Haitulalla imeminen väheni aika paljon yöimetyksen päätyttyä, sitten yksi päivä hän ei pyytänyt päivällä rintaa ollenkaan. Seuraavana päivänä en antanut ja kolmantena päivänä se sitten taas jäi.

    tsemppiä!

  3. Anonyymi

    Hei,

    Koskaan aiemmin en ole kommentoinut, vaikka melkein päivittäin käynkin blogiasi kurkkaamassa. Mutta nyt liippasi niin läheltä, jotta.
    Tiedän tunteen erittäin hyvin. Viikko sitten lopetin yksi-vuotiaan kuopukseni imettämisen ja vieläkin rinnat niin kipeät ja kovat. Alku oli ihan kamalaa, kun tyttö itki ja huusi ”mämmää”, ja nukuttaminenkin iltaisin kesti vähintään tunnin ja lapsi huusi sylissä suoraa huutoa banaaniposeerauksessa (ei koskaan oppinut syömään tuttia, reppana).
    Mutta sitten yht`äkkiä yllättäen viime sunnuntaista on alkanut nukkua sellaisia yli 8 tunnin yöunia ja vielä omassa pinnasängyssään. Aivan ihanaa! Lisäksi ruokahalut tuplaantuneet elleivät jopa triplaantuneet 🙂 Joten lohtua, kyllä se helpottaa!

    yst.terveisin, anna

  4. aurinko ja kuu

    Kiitos!Kaikille kommenteista, sillä nepä ovat antaneet puhtia ja luottamusta.
    Vielä se parkuu nukkumaan mennessä, mutta viimeyönä heräsi vain vähän ynisemään ja luovutti samantien -mieskin kysyi, että heräskö se ollenkaan… 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *