Blogit
Aurinko ja kuu

Suuri suru

IMG_4310

Elämä pysähtyy hetkeksi, kun kohtaa suuren surun. Suuria surun aiheita meidän perheellä on ollut vuoden sisään liikaa. Ihan liikaa. Menetettyjä tärkeitä ihmisiä, elämän tukipilareita. Eilen jouduimme hyvästelemään Panda-koiramme. Panda oli neljävuotias.

Pandalla todettiin eilen aamulla pahalaatuinen ja agressiivinen luukasvain. Illalla Panda oli jo poissa. Vaihtoehtoja ei ollut.

Pahinta oli jättää Panda hengettömänä eläinlääkäriasemalle. Toiseksi pahinta oli palata kaulapanta kädessä kotiin, jossa Panda ei enää ollut. Kolmanneksi pahinta oli herätä aamulla, kun ei ollut ketään ketä rapsuttaa -vaan herätä hiljaiseen kotiin. Ei tassujen ääntä, ei mitään. Lattialla lojuu Pandan leluja, puoliksi syöty luu ja ruokakupit, keittolautanen, josta se oli vielä eilen syönyt meidän lohikeiton jämät. En tiedä koska pystyn siivoamaan ne pois. Sillä ei ole kiirettä. Jospa Panda palaakin?

Mutta… Suru on ihan kaamea. Tyhjyyden tunne upottava. Kuka nyt huolehtii lapset nukkumaan? Käy tarkistamassa jokaisen huoneen jälkeeni ja rojahtaa jalkoihini kuuntelemaan iltasatua syvästi huokaisten. Ketä nyt saan halata sylin täydeltä aina kun tekee mieli pehmoista ja lämmintä halausta? Kuka nyt vahtii, ettei kukaan pääse meille ilman rapsutuksia? Kuka nyt on seuranani, kun tee kotona töitä ja kuka on lapsia vastassa, kun he tulevat kotiin, jos me aikuiset emme ole? Kukaan ei enää seuraa minua joka paikkaan ja asetu sopivalle etäisyydelle, josta varmasti näkee kokoajan mitä teen. Panda olisi ansainnut vanheta perheessämme, perheessä, jota se niin rakasti ja joka rakasti sitä.

IMG_3714

Kommentit (4)

  1. LauraR

    Jaksamista paljon. En tiedä voinko kuvitella tunteitasi, mutta kyyneleet silmissä kuitenkin luin tekstiäsi ja uskon, että Pandalla olisi ollut ihana elämä teidän perheessä. Nyt sitten Panda jatkaa koirien taivaassa, toivottavasti sielläkin kaikki hyvin.

  2. Merituuli

    Voi miten ikävä kuulla. Itku tuli surullisia, mutta kauniita sanojasi lukiessa.
    Elämä on niin arvaamatonta… Lämmin osanotto suureen suruunne =(.

  3. prisca

    Kiitos teille.

    • Marjo Taunimaa

      Voi kun surullista mutta minä yritän aina ajatella että ihmisen täytyy kärsiä vaikka olis kuinka sairas mutta eläimen voi päästää pois.Jaksamista teille kaikille ja viellä kerron että olen joutunut päästämään kissojen taivaaseen 3 kissaa ja 3 koiraa ja joka kerta olen itkenyt aivan hirveesti…he olivat perheenjäseniä ja tosi rakkaita mutta ihmisen pakko tehdä päätös ettei elimen tarvii kärsiä.
      Jaksamista teille kaikille ja halit!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *