Blogit
Aurinko ja kuu

pehmeitä hetkiä





Vietimme viikonloppuna pehmeitä hetkiä ystävän mökillä,Ratulassa.
Lauantai aamuna lähdettiin.Olo oli väsynyt ja varsinkin hermostunut.
Kaksi koulu- ja tarhaviikkoa takana.Lapsia kiukutti.
Lauantai meni vähän kiukkuillessa.Pitkän väsytystaktisen rupeaman jälkeen,hermostuin tytölleni ja vein hänet autoon miettimään asioita.Hän jäikin sinne sitten ja luki itsekseen…taisikin tehdä hyvää,vaikka minulle jäi huono mieli.
Laitettiin lapsille ’ravitsevaa’ valmismakaronilaatikkoa ja vietiin aikaisin nukkumaan -siskonpeteihin.
Minä ja ystäväni avasimme viinipullon, menimme saunaan pimeässä ja söimme lisää ruisleipää ja korppuja,neuloimme -mukavaa.Olisi haluttu valvoa pidempäänki ja nauttia seurasta,mutta raukea väsymys voitti.
Naisten talo nukahti.
Hieman levottoman yön jälkeen oli sunnuntaitunnelma mukavan pehmeä…Yksi pörröpää toisensa jälkeen laskeutui alakertaan varpaat kylmästä kipristellen.Syötiin aamupalaa .Muut aamupäivän touhuista ovatkin kuvina -pehmeitä hetkiä kuka mitäkin omalla tavallaan…
Viikonlopun kruunasi kutsu naapuritilalle kahveille.Matkasimme kuin ryysyläisjoukkio pitkin kylän hiekkatietä viileässä syysilmassa,sillä lapset olivat traktorinmunilla ja pellolla leikkiessään kastelleet ja lianneet vaatteensa ja itsensä perusteellisesti moneen kertaan niin ,että pudasta ei ollut päälle enää laittaa ja hiuksetkin tuulessa mukavasti hulmusivat ,kenellä käkkärällä,kenellä liinalettinä takussa.
Meitä odotti hetken jutustelun jälkeen täydellinen kahvipöytä 1800-luvun alussa rakennetussa hirsitalossa.Kamalasti harmitti ettei tullut kameroita mukaan,jotta oltaisi blogeihimme laitettu kuvat.Että : ottakaapa naiset tästä kahvipöydästä mallia! -tyyppisesti.Tarjolla oli:kanttarellipiirakkaa,lohi-ruisleipiä,karjalanpiirakoita munavoilla,mustikkapiirakkaa,omenapiirakkaa ja lapsille erityisesti suklaakeksejä sekä ehkä 5en sorttista limua.Poikamme sekosivat limumäärästä totaalisesti -kuin eivät olisi limua koskaan nähneetkään.Kaikkia piti maistaa ja sitten tehtiin sekoituksiakin -mahat meinasivat kuulemma räjähtää…ei ihme!Meilläkin meinasi,kun ihania leipomuksia oli aivan pakko maistaa ja syödä ja lisääkin ottaa.Kermakahvikin maistui ihanalta.
Vyöryimme takaisin Ratulaan valmistellaksemme lähtöä kotiin.

Pehmeä olo.

Autossa kuuntelin Adelea.Vauva nukkui koko matkan.

Kommentit (0)

  1. Kanerva

    Miten minusta tuntuu, että lapset tarttee välillä nähdä vanhemmalta sellainen totaalinen kypsyminen, että ne tajuaa, että näin ei hommat toimi…

    Ja sitten on toki kauhea morkkis ja paskamutsi olo, mutta ainakin meidän neiti asettuu.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *