Blogit
Aurinko ja kuu

Hiiren kesyttäjä

Tyttöni on sellainen keijukainen.
Niinkuin Magdaleena siitä laulusta.

Nyt kun koulut taas alkavat ja asioihin pitäisi saada järki ja oordninki,  palaan ajassa viime kouluvuoteen.
Tytön kolmannelle luokalle.
Miten ahdistavia hetkiä koimmekaan välillä.
Tytöllä kaksi kurttua kulmakarvojen välissä. Pysyvästi.

Illalla sängystä saattoi itkeä, että viisi aukeamaa tekemättä läksyjä.
Kun aina unohdan. Kun en koskaan muista.
Mikä pahinta, että hän ei myöskään kerro.
Jos läksyjä ei ole merkattu, kuinka me vanhemmat voimme tukea häntä niitä tekemään?
Ei itse uskalla kavereille soittaa, enkä minäkään kehtaa jokapäivä soitella ja tarkistella tytön puheita kavereiden vanhemmilta.
Nyt menee siis neljännelle. Pitäisi jo itse osata, sanoo opettaja.
Ja sitä mieltä mekin.
Repun pakkaus ja läksyt. Ne pitäisi ainakin.

Kokeet unohtuu.
Luistimet kentälle.
Kahdet kengät hävinneet. Tulee sisätossuissa kotiin.
Ei niitä koskaan löydy.
Kirja katoaa ja kaksikin. Pitää ostaa uudet.
Kolme pipoa ja viidet hanskatkin koulussa, kun käyn välillä niitä hakemassa…

Äitikin väsyy.

On mietitty keinoja ja pohdittu syitä.
Vanhemmatkaan eivät ole kaikista pedanteimmasta päästä…
Luonnonlapsia ovat lapset, mutta kuitenkin.
Ei nyt noin.
Onhan meillä rutiinit ja minä ollut kotona.
Koulusta välipala ja sitten läksyt.
On löysätty nuoraa ja kiristetty kovasti.
Palkittukin.
Eikä me vaadita kymppejä.
Kuutonenkin on hyvä, jos on yrittänyt parhaansa.
Mikään ei auttanut.

Tyttö osaa kyllä koulussa.
Osaisi vielä paremmin jos muistaisi tai kertoisi vaan, ettei muista mitä tuli läksyksi.
Aina sen saa selville, kunhan vaan on oikeat kirjat mukana.
Eikä sitten tarvitsisi jännittää kolulussa tai olla nolona, koska on unohtanut.

Tyttökin toivoo uutta alkua.
Parempaa muistamista ja vähempää unohtamista.

Pää pilvissä se kulkee.
Suunnittelee lehteä.
Tekee elokuvaa. Itse kuvaa ja editoi.
Miettii iltaisin sängyssään milloin, miten ja miksi tulee maailmanloppu ja kuinka me olemmekaan syntyneet.
Syntyjä syviä.
Haluaa laulaa ja rummuttaa, pelata korista ja tanssia.
Kaikkea ei voi, ennenkuin oppii vähän huolehtimaan.

Oi, mistä saisin viisautta osata auttaa ja tukea!

Millaisia koululaisia sinulla on?

Kommentit (0)

  1. Annika

    Minustakin tuo mainittu läksyvihko on hyvä idea. Kyllä opettaja varmastikin voisi tukea asiaa tällä tavoin. Esim. lapsesi voisi itse merkitä läksyt vihkoon ja opettaja tarkistaa päivän päättyessä, onko kaikki läksyt merkitty ja kyseiset kirjat repussa. Siihen ei kuitenkaan mene puolta minuuttia pitempään.
    Sitten voisi kokeilla esim. jotain kirjanmerkkisysteemiä. Lapsesi voisi askarrella mieleisiä kirjanmerkkejä, jokaiseen oppiaineeseen omansa. Sitten kun tulee läksyä, niin merkki väliin ja kirja HETI reppuun.

    Meillä esikoinen on tarkka, tunnollinen tokaluokkalainen. Keskimmäinen tuleva ekaluokkalainen on taiteilijasielu, oman elämänsä peppi pitkätossu. Koulunalkua en pelkää, koska minusta tulee hänen opettajansa ja me tulemme toimeen hyvin (tämä on näitä pienen paikkakunnan juttuja:)).

  2. Anjuska

    Kauan olen täällä taustalla kurkistellut ja nyt saan sanankin tulemaan, kun kuulosti niin tutulta. Meidän koululainen menee tokalle vasta, mutta yhtä onnellisen omissa maailmoissan myös. Itse opetan vielä isompia ja olen ihan samaa mieltä tinttaruksen kanssa siinä, että koulun aikuisen täytyisi kyllä tulla vastaan. Voi vaatia, mutta ei mahdottomia – mikä on toiselle helppoa, on vuoren ylitys toiselle. Sitä ainutlaatuisuutta ja erilaisuutta pitäisi jotenkin koulussakin osata vaalia. Tietysti myös opettaa omaan vastuuseen, mutta kun liian isojen vaatimusten alla voi isompikin väsähtää.

    Tsemppiä teidän syksyyn, ollaan me isot lisämuisteina 😉

  3. lumiomena

    Löysin blogisi sattumalta (Marian ihanan Mamman uunin sivupalkista) ja tulin kurkistamaan.

    Meillä ei ole vielä koululaista, mutta tunnistan niin tuon keijukaistytön. Meillä, vaikka vasta "viskarilainen" (ei-ihan-eskarilainen), suunnitellaan näytelmiä niin, ettei tahdo yöunille saada, askarrellaan vielä ne pari korttia, kannetaan tiiliä isin apuna, halutaan tanssitunnille – ja haaveillaan jo kouluun pääsystä 🙂

    Suloista elokuuta. Se on mielestäni vuoden parasta aikaa pimeine iltoineen ja kynttilöineen, mutta kuitenkin kesäisessä lämmössä.

  4. Anonyymi

    Minulla jo 15 vuotiaat kaksospoika ja tyttö. Tyttö hoitanut ja hoitaa omatoimisesti asiansa, mutta poika voih niitä hukattujen pipojen, lapasien, avaimien määrää.
    Unohdettuja reppuja, takkeja, luistimia ja läksyjä. Ysiluokka kuitenkin takana, jatko-opinnot häämöttävät.Eskarissa jo ope sanoi poikaa luonnonlapseksi. Vaikka meillä on jo lukotkin vaihdettu taloon muutaman kerran, kun pysähtyy miettimään on aivan ihanaa kun lapset ovat erinlaisia.
    Ihanaa syksyä odotellessä.

  5. Marla

    Lähes aikuinen poikani on aina laittanut asiat ns. eri laatikoihin. Ekaluokalle mennessä en saanut saattaa kouluun ja läksysistä aidille kertominen on turhaa koska koulu on HÄNEN työnsä. Hänen pitää itse hoitaa kouluasiat. Täytyy myöntää että hyvin on koulunsa hoitanut nyt hän on jo lukiossa ja viime vuoden USA:ssa vaihdossa. Hassua että hänellä on siis nämä laatikkonsa koti, koulu.. ja nyt on eri kavereitakin: nörtti, sportti normi jne.Veljen lapsi aloitti juuri koulun ja kuulostaa niin samanlaiselta kuin tyttäresi saa nähdä miten käy. On jotenkin kauhean sääli että taivaanrannanmaalareilla ei ole mitään vaihtoehtoa. Voimia ja jaksamista

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *