Blogit
Aurinko ja kuu

hetkiä ja sitten ei

Päivät ovat kuluneet muiden ehdoilla.
Tai siltä se tuntuu. Eilenkin en kai muuta tehnytkään, kuin kuskasin ihmisiä paikasta toiseen. Miestä, lapsia, puhelinta, ystäviä ja lasten ystäviä. Mukavaa sinänsä, sillä sain viettää aikaa ihanien kanssa. Silti olin kokoajan jokapaikassa jotenkin väärään aikaan. Joko liian aikaisin tai myöhässä tai sitten kiirehdin vain huomatakseni, ettei olisi tarvinnut. Iltaisin olen kuin hakattu. En jaksa kuin laitta lapset nukkumaan ja sitäkään en jaksa tehdä niinkuin haluaisin.
Jokin perustavan laatuinen ongelma hetkessä elämisessä. Olen hetkessä eläjä ja sen suuri puolestapuhuja, mutta yht’äkkiä en osaakkaan enää. Pitäisi aina olla mukamas muualla kuin juuri sillä hetkellä olen.
Äh. Ihan tyhmää.
Tähän täytyy tulla muutos. Pitää pysähtyä, mutta näillä näkymin vasta sunnuntaina.
Huomenna on lapsella koulupäivä ja avoimet ovat ja olen hoitamassa buffettia.
Kuva on eräästä ihanasta pienestä hetkestä tällä viikolla. Sekin on näemmä kiireellä otettu, kun on epäskarppikin.

Kommentit (1)

  1. Satu

    Voi, niin tutun kuuloista. Mulla sellainen tunne, että olen hilkulla pudota kelkasta. Ja todellakin iltaisin rättipoikki, en ole ollenkaan kyennyt omiin kouluhommiini tarttumaan. Plääh, se edestakas ajaminen on ainakin mulla se, mikä raivostuttaa. Jotkut illat olen kuin taksikuski. Onneksi nyt kulkevat taas pyörätkin.

    Voimia nainen, omia rauhanhetkiä auringonlämmössä toivon sulle!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *