Blogit
Aurinko ja kuu

Oli pitkä tauko… en edes huomannut.
Elämä on täyttynyt onnellisesta arjesta, mutta myös kauheista uutisista, jotka ovat vieneet mielen aivan muualle.
Kun lähipiirissä pieni lapsi sairastuu vakavasti ja kun kuulee vanhempien tuskan tuntuu, ettei millään muulla ole elämässä väliä, kuin sillä, että pieni paranisi.
Omat pienet probleemat saavat kyytiä ja tulee voimakas tarve suojella kaikista tärkeimpiään.
Pitää piilossa pahalta maailmalta.
Sillä maailma osaa olla paha ja julmakin.

Kommentit (0)

  1. junika

    Jatkan vielä muutaman rivin:
    Ovat ne arkoja asioita, mutta kuitenkin osa elämää.

    Läheisenä sitä haluaisi varmasti auttaa, helpottaa oloa tai tehdä edes jotain ilmaistaakseen, että asia liikuttaa. Aina ei ole sanoja, eikä niitä tarvitse olla. Läsnäolo ja myötäeläminen riittää.

    Pitkä halaus nähdessä, viestin laittaminen vaikka matkapuhelimeen (odottamatta ja velvoittamatta vastauksiin ja kiitoksiin!). "Parhain" apu on varmasti arjessa auttaminen: osastolta kotiinpalatessa kyydin tarjoaminen, ruoan laittaminen, siivoaminen, pyykeistä huolehtiminen. Jos mahdollista, sairastuneen vanhemmille joskus oman ajan tarjoaminen. Elämä osastolla ja sairauden ehdoilla on ennakoimatonta ja joskus hyvin kuluttavaa.

    Niin hullulta kuin se kuulostaakin, minusta oli jollain tavalla huojentavaa kuulla ihmisten elämästä, arjesta ja huolista. Ne viestit palauttivat osaksi normaalia elämää, yhteisöjä. Ne muistuttivat siitä, että elämä jatkuu ja elämää on siellä osaston ulkopuolellakin. Tuntui myös jollain tavalla loukkaavalta ja surulliselta, kun tiesi ihmisten ajattelevan, etteivät he halua rasittaa "omilla pienillä murheillaan". Murheita ei voi mittailla tai vertailla, jokaisella on oma "enin". Se eristi yhteisöistä ja elämästä. Omalla tavallaan.

    Minulla tuli myös sellainen vaihe, että en jaksanut ottaa vastaan viestejä, puheluita, ihmisiä. Toivoin ja toivon, että ihmiset ymmärsivät sen. Kaikki eivät, mutta niin se elämässä menee, että elämäntilanteet erottavat ihmisiä.

    Toivon sydämestäni sinulle ja heille sinne osastolle voimia ja paranemista! Nuo lapsipotilaat ovat uskomattomia taistelijoita.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *