Blogit
Aurinko ja kuu

arkimunakas

Kahden viikon yksinhuoltaja-arki on puolessa välissä.
Homma sujuu melkein kuin rasvattu.
Senverran kuitenkin voimia vievää puuhaa,
että tänään maistui kahden tunnin päikkärit poikasen lisäksi minullekin.
Huomioitavaa on, että yleensä, vaikka kuinka väsyttäisi, en saa nukuttua päivä-unia.
En jostain syystä malta ja päässä alkaa pyöriä kaikkea mitä pitäisi juuri olla tekemässä nukkumisen sijaan.
Aivan idioottimaista.

Kommentit (0)

  1. piilomaja

    Kiitos kun otit munakkaan mukaan juttuun!
    Nyt tiedän taas mihin isken villiksi heittÄytynyttä ruohosipulia. Sitä on nimittäin PALJON….

    Kyllä mÄ kotona saatan nukhtaa päivällä mutta muualla ei onnistu.

  2. Katja

    Ihan sama jutu päiväunien kanssa ollut itselläni kaikki nämä vuodet. Ei ole malttanut, vaikka on ollut pystyyn nukahtaa. Ihana rauha silloin, kun pieni tuhisee omissa unissaan. Ihan pyhä olo tulee, oma aika siinä käsin kosketeltavissa, jotenkin sen sisällä ihan leijuu. Päiväunista taasen tulen tokkuraiseksi ja herääminen on jotenmin ihan infernaalista, sydän hakkaa ylikierroksia.

    Yhden aikuisen ikioma rytmi toimia arjessa tulee äkkiä. Raskasta on, mutta jotenkin selkää myös. Kestää aikansa sitten sovittaa se toinen siihen, kun palaa.

    Munakkaat ovat ihania. Meillä ei allergioiden takia lapset kykene syömään, harmillista. Niin helppoa ja herkullista.

    Kiva lukea teidän arjesta. Valoa ja iloa ja voimia!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *